Villisika

Villisika tavattiin Suomen luonnossa ensimmäisen kerran vuonna 1972. Tämän hetken tilannetta on vaikea sanoa tarkasti, mutta riistantutkijat arvelevat maamme villisikakannan suuruuden useiksi kymmeniksi.

Yllättävää on, että eläimiä on tavattu lähes joka kunnassa Oulusta ja Suomussalmesta etelään. Ainoa selitys niiden esiintymiselle on, että ne ovat tulleet Neuvostoliitosta.

Villisika on kaikkiruokainen. Kasvisravinnosta sen ateriointilistalle kuuluvat mm. marjat, sienet, vilja, juurekset, puiden ja pensaiden vihreät osat sekä juuret. Villisika aiheuttaa syksyisin melkoista tuhoa maanviljelykselle.

Villisika syö myös eläinravintoa: etanoita, kastematoja, kovakuoriaisia, pikkujyrsijöitä ja isompiakin kuolleita eläimiä.

Villisiat liikkuvat yleensä hämärässä. Päivät ne viettävät metsätiheiköissä. Villisika ei ole minään vuodenaikana rauhoitettu.¹