Uusperhe
Uusperhe on ilmaisuna niin uusi, ettei sillä vielä ole virallista sisältöä esimerkiksi tilastokäytössä.
Uusperhe syntyy, kun eronnut henkilö avioituu tai solmii avoliiton ja perheeseen kuuluu vähintään yksi lapsi jommankumman edellisestä avioliitosta. Kumppani voi hänkin olla naimaton, eronnut tai leski, ja näin uusperheeseen voi siis jo sen syntyessä kuulua kahden aikaisemman perheen lapsia.
1970-luvulta alkaen kaksi kolmasosaa uusista parisuhteista on aloitettu avoliittoina, joista suurin osa on kuitenkin johtanut avioliittoon. Avoliittojen kokonaismääräksi on nykyään arvioitu noin 120.000 paria.
Suomalaiset perheet ovat kokonaisuudessaan hitaasti kehittymässä suuntaan, jossa huoltajien ja lasten muodostama perhemuoto vähenee ja ilman lapsia elävien parien määrä lisääntyy.
Näyttää siltä, että avioeron jälkeen uusia liittoja muodostetaan nopeasti niin meillä kuin muissakin maissa. Uusperhe syntyy keskimäärin hyvin nopeasti edellisen liiton kariutumisen jälkeen, itse asiassa vielä edellisen kriisin jälkimainingeissa.1