Vapaakaupunki

Aleksanteri I uudisti Tampereen vapaakaupunkioikeudet vuonna 1821. Kaupunkilaisille ja monille muillekin jäi epäselväksi miten elinkeinovapautta tulisi soveltaa. Asian johdosta Tampere sai nyt kaupunkisäännön. Siinä määrättiin kaupunkilaisten oikeuksista, rakennustavasta jne.

Säännössä piti eriksen määrätä miten elinkeinovapautta edistetään, sillä ihmiset olivat tottuneet siihen, että kaikki oli luvanvaraista ja säädeltyä. Vaikutusvaltainen paikkakuntalainen, värjäri Grek, totesikin, että "ei liene keisarin tarkoitus, että porvarit söisivät toisensa". Tämän mukaisesti myös toimittiin. Uusien yrittäjien hyväksi ei tehty mitään, vaan ammattikunnat jatkoivat entiseen tapaan.

Finlayson

James Finlaysonin tehdashanke eteni huonosti. Hän sai valtiolta uuden 36.000 ruplan lainan. Ehtona oli, että hän keskittyy koneenrakennuksen ja pellavankehruun sijasta puuvillan jalostamiseen. Hänen piti myös rakentaa koneita kruunulle, opettaa niiden käyttöä ja rakentamista kaikille halukkaille ja pestata hankkeen johtoon englantilainen ammattimies.

Finlaysonia tuki erityisesti senaattori Mannerheim, joka havaitsi, että puuvillalangalla ja -kankailla olisi hyvä menekki Pietarissa. Ulkomaisista tuotteista perittiin korkea tulli, mutta Finlayson saisi viedä tavaran Pietariin ilman tullia.¹