Vuoritoimi
Vuorihallituksen uusi yli-intendentti N.G. Nordenskiöld tutustui tämän vuoden aikana perusteellisesti Venäjän rautateollisuuteen. Hän jätti 12. lokakuuta senaatille mietinnön, jossa käsitteli Suomen ruukkitoimen tilaa ja teki ehdotuksia raaka-ainekysymyksen ratkaisemiseksi. Nordenskiöldin mukaan Suomen vuoriteollisuuden kehittymättömyys johtui Suomen takamaaasemasta Ruotsin vallan aikana. Suomen omiin malmivaroihin ei tuolloin ollut kiinnitetty huomiota.
Nordenskiöldin mukaan Suomi saattoi tulla raaka-aineen suhteen omavaraiseksi, jos malmin etsintään, kaivamiseen ja sulattamiseen ryhdyttäisiin pontevasti. Nordenskiöld piti välttämättömänä tuoda takkirautaa Venäjältä siihen asti, kunnes Suomen omat malmivarat riittäisivät. Koska raaka-aineen tuonti Venäjältä oli mahdollista, hän ehdotti, että sen tuonti Ruotsista lopetettaisiin.
Senaatin talousosasto käsitteli asiaa 2. joulukuuta ja senaattorit olivat yksimielisiä, että raudan tuonti Ruotsista voidaan lopettaa, ja että sitä voidaan tuoda Venäjältä muutamia vuosia. Senaattori A.A. Finckenberg ei uskonut kotimaisen raaka-aineen riittävyyteen ja ehdotti, että sitä saataisiin tuoda Venäjältä rajattomasti. Senaattorit G. von Kothen ja J.A. Ehrenström yhtyivät Finckenbergin eriävään mielipiteeseen.
Yksityiset ruukinomistajat tekivät parhaansa raaka-aineen hankkimiseksi omiin laitoksiinsa. J.J. Julin, joka omisti Fiskarsin ja Antskogin ruukit, louhi omista kaivoksistaan tänä vuonna 450 kippuntaa melko kyöhää malmia. Pääosa maan ruukkien tarvitsemasta malmista tuotiiin ja toinen mainittava erä oli kotimainen järvija suomalmi.
Rautatavaroiden markkinat alkoivat olla yhä enemmän Venäjällä. Tänä vuonna sinne vietiin metallituotteita, pääosin kankirautaa, 475.000 hopearuplan arvosta. Tätä suuremmasta arvosta Venäjälle vietiin tervaa ja puuta.1 Malmin tuonti Ruotsista jatkui.