Lahjoitusmaat
Asetus niiden Maiden eli Tilain luonnosta Wiipurin ja Kymmenen eli Heinolan Maaherran-Läänissä, jotka owat Kruunulta lahjaxi annetut. 25.11.1826. sivu 2.
Asetus vahvisti venäläisen aateliston omistusoikeuden Vanhan Suomen lahjoitusmaihin. Lahjoitusmaiden selitettiin olevan rälssiä eli aatelistolle luovutettua perintömaata. Tämä todettiin kaikista tiloista. Venäjän hallitsijan määräykset ylittivät alueen vanhat ruotsalaiset lait.
Tämä merkitsi, että talonpojista tuli vuokramiehiä. Heillä oli kuitenkin oikeus pysyä tiloillaan entisillä ehdoilla vuoteen 1837 asti. Tämä ei mitenkään tyydyttänyt talonpoikia. Yleinen käsitys Suomessa oli, ja siihen talonpojat itse vetosivat, että lahjoitusmaat olivat kruununmaita, joihin talonpoikien tuli saada samanlainen perinnöksiosto-oikeus kuin muuallakin Suomessa. Senaatti oli pyrkinyt myös vaikuttamaan tähän suuntaan.
Hallitsijan määräys perustui asiaa valmistaneen komitean yksimieliseen esitykseen. Sen puheenjohtaja oli kenraalikuvernööri Zakrevski ja jäseninä senaattorit C.E. Mannerheim, G.W. Ladau ja A.H. Falck, kenraali A.A. Thesleff ja Suomen asiain komitean jäsen L.G. von Haartman. Nämä katsoivat, että asiasta ei kannattanut rettelöidä tai tuhlata maiden ostoon valtion rahoja. Maiden omistajina oli hyvin vaikutusvaltaisia venäläisiä.