Maalaiskäsityö

Louis Belangerin piiroksesta kaivertanut A. Cordier. Kuva julkaistiin 1802 sarjassa Voyage pittoresquede la Suede. Museovirasto 19143.
Kussakin pitäjässä oli sen koon mukaan yksi tai muutama ns. pitäjänkäsityöläinen. Rajoituksella haluttiin keskittää käsityö kaupunkeihin ja suojata niiden ammatinharjoittajia.
Kun kauppapaikkoja oli harvassa, maalaiset tekivät suuren osan tarveesineistä ja työkaluistaan itse. Näin syntyi myös melkoisen laajaa kotiteollisuutta. Osaava tekijä keskittyi valmistamaan tiettyjä tavaroita ja myi niitä. Kotiteollisuus oli monen talonpojan sivutoimi. Näin valmistettuja tavaroita sai myydä pieniä määriä markkinoilla, joita järjestettiin viranomaisten valvonnassa muutaman kerran vuodessa.1
Myös myllyt laskettiin käsityöhön ja niiden käyttäminen oli luvanvaraista. Isoilla tiloilla oli kotitarvemyllyjä, joissa jauhettiin viljaa omaan käyttöön. Kylillä oli yleensä yhteinen mylly. Omistajan oli maksettava valtiolle myllyveroa. Nukarin mylly Vantaanjoessa oli tavallista suurempi ja sen viereiseen sahaan oli asennettu maan ensimmäinen hienoteräinen saha. Se ei ollut toiminnassa 1800-luvun alkuvuosina.