Tullisopimus
Julistus siitä Kaupankäymisen Liitosta (Handels Convention) jonka Hänen Majestääti Keisari ja Hänen Majestääti Ruotsin ja Norjan Kuningas sinä 14/26 p. Helmi-kuusa käskenänsä owat tehneet (1828).
Suomen ja Ruotsin kauppa säilyi poikkeuksellisen vapaana. Oli suuri joukko tavaroita, joita saatiin viedä maasta toiseen tullitta. Tuontikiellon alaisiakin tavaroita sai tuoda Ruotsista Suomeen maksamalla niistä 10 prosentin arvotulli. Erikoistariffissa määrättiin mm. että raudan ja oluen tuonti Suomeen oli lähes tullitonta, samoin halkojen vienti Ruotsiin.1 Hallitus ymmärsi, että jos tulliraja olisi korkea, talonpoikien kauppa muuttuisi salakuljetukseksi.
Ruotsin ja Venäjän kauppasopimuksen liitteessä A lueteltiin tavarat, joita Suomesta sai viedä Ruotsiin ilman alkuperäistodistusta. Talonpoikaistuotteiden kauppa oli elintärkeä sekä Suomen rannikon ja Ahvenanmaan asukkaille että tukholmalaisille, jotka olivat riippuvaisia monista suomalaisista tavaroista.
Uuden sopimuksen solmimisen jälkeen Nikolai I määräsi, että Suomen kauppasuhteiden tulisi paremmin vastata maan poliittista asemaa ja edistää taloudellista riippumattomuutta.