Yliopisto Helsinkiin
Heidenstrauchin talo. Venäläisen Galjaminin kuva Helsingin Etelärannasta ja Esplanadista vuodelta 1827. Helsingin kaupunginmuseon kuvaarkisto.
Statuter för Kejserliga Alexanders Universitetet i Finland. 28.11./ 10.12.1828. sivu 1
Päärakennuksesta tehtiin nopeasti suunnitelma, jonka hallitsija hyväksyi jo maaliskuussa. Rakennustyöt päästiin aloittamaan jo keväällä. Urakan saivat kauppiaat F.A. Gadd ja Alexander Uschakoff. Tontiksi määrättiin Suurtorin laita senaattia vastapäätä. Talon friisiin piti nimenomaan Nikolain ehdotuksesta tulla teksti UNIVERSITAS ALEXANDRII.
Yliopisto aloitti toimintansa Helsingissä 1. päivänä lokakuuta. Luennot pidettiin Esplanadin varrella näkyvässä isossa rakennuksessa, joka oli valmistunut vuonna 1825 sotaväen ylitarkastajan residenssiksi.
Yliopiston oloja järjestettiin muutoinkin uudelleen. Vt. sijaiskansleriksi nimitettiin luotettava kenraaliluutnantti A.A. Thesleff. Hän oli syntynyt Viipurissa ja asunut Venäjällä, mutta piti itseään suomalaisena. Hän osasi auttavasti ruotsia. Kanslerin tehtävää hoiti valtiosihteeri Rehbinder, koska Nikolain kansleriksi nimittämä kruununperillinen oli alaikäinen.
Valtiovallan rooli korostui sekä yliopiston johdossa, uusissa säännöissä, nimessä että itse muutossa. Viime vuonna luvatun tervanvientimaksun lisäksi yliopisto sai edelleen kantaa avonaisten kirkkoherrakuntien tulot.
Yliopisto sai uudet statuutit eli säännöt joulukuun 10. päivä. Kolme ensimmäistä pykälää olivat:
- 1–§ Keisarillinen Aleksanterin yliopisto on perustettu edistämään Tieteiden ja vapaiden Taiteiden kehitystä Suomessa, ja sen ohessa kasvattamaan sen nuoriso Keisarin ja Isänmaan palvelukseen.
- 2–§ Yliopisto on Keisarin erityisessä suojeluksessa.
- 3–§ Yliopisto on Keisarin nimittämän Kanslerin ylimmän hallinnon alainen.
Aleksanterin yliopisto oli suoraan hallitsijan alainen. Kanslerina oli kruununperillinen. Yliopisto oli täten riippumaton senaatista, kenraalikuvernööristä ja muista Venäjän laitoksista. Varansakin yliopisto sai vakinaisista tulolähteistä, vientimaksuista ja kymmenystuloista. Yliopiston itsenäisyys lisääntyi.
Yliopistolle valittiin sijaiskansleri, joka hoiti kanslerin tehtävää tämän poissaollessa. Rehtori vastasi käytännön hallinnosta ja hänet valittiin professorien joukosta kolmeksi vuodeksi kerrallaan.
Yliopisto vastasi itse jäsentensä kurinpidosta. Sitä varten oli kurinpitokomissio ja karsseri. Opiskelijoiden asema ja oikeudet määriteltiin erillisessä opintoja kurinpito-ohjesäännössä. Siinä lueteltiin kaikki mahdolliset rikkeet, joihin opiskelijoiden ajateltiin syyllistyvän, kuten ikkunoiden rikkominen, laulaminen tai tupakanpoltto kadulla, tappelu, aseenkantaminen, kaksintaistelu ja juopuminen.
Vanhan tavan mukaan ylioppilaat jaettiin edelleen osakuntiin, vaikka tällaisia ei sallittu muissa valtakunnan yliopistoissa. Niitä valvoivat inspehtorit.
Virkoja lisättiin jonkin verran, mm. suomen ja venäjän kielten osalta. Professoreiden palkkoja korotettiin ja uutta oli myös "nuorten tieteenharjoittajien" stipendi.1