Palovartiointi

Turun palon vuoksi huomattiin, että kaupunkien paloturvallisuudessa oli paljon parantamisen varaa. Jo aikaisemmin oli kivitalojen rakentajille annettu verohelpotuksia, puutaloja ei saanut rakentaa kaikille tonteille ja uusissa asemakaavoissa kadut piirrettiin leveiksi. Kaupunginosat erotettiin toisistaan leveillä puistoilla. Näin tehtiin myös Turun kaavassa, jonka C.L. Engel piirsi ja senaatti hyväksyi kaupungin porvarien vastustuksesta huolimatta.

Palovartiolaivoille annettiin ohjeet: Instruktiooni eli Ojennus Kirja Päämiehille niissä Tulieli Pranwakti Laiwoissa, ja Aluksissa jotka owat asetetut Suomenmaan Meriwalkamain eli Haminain suuhun.

Palovartiointi oli kaikissa kaupungeissa järjestetty periaatteessa hyvin. Esimerkiksi Turussa oli useita palovahteja, jotka kiersivät kaupunkia myös yöllä. Hälytys annettiin "parkaisemalla", rummulla ja kirkonkelloilla. Turussa oli ennen paloa myös paloruisku ja aina hevonen valmiina sen edessä.

Vaikka hälytys tulipalosta saatiin nopeasti, palon sammuttaminen oli vaikeaa. Talot olivat pääosin puuta, ne olivat lähes kiinni toisissaan ja nurkissa oli paljonkin herkästi syttyviä aineita.