• 
• 
• 
• 
• 

• 

Nolo tapaus

Ruotsissa painettiin lentolehtisenä ja sittemmin Stockholms Dagbladissa suomalainen asiakirja Kiertokirje, jonka Viipurin läänin maaherranvirasto on julkaisut H.M. Keisari Nikolain Suomeen aikoman matkan johdosta. Etulehdellä oli vielä maininta "Sananmukaisesti painettu alkuperäispainoksen mukaan". Kiertokirjeen olivat allekirjoittaneet maaherra August Ramsay ja varalääninsihteeri C.G. Ekeblom.

Lehtinen myytiin nopeasti loppuun ja lukijoilla oli hauskaa. Kirje oli nimittäin oikea kopio maaherran määräyksestä alaisilleen, jossa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet miten ihmisten oli käyttäydyttävä, kun keisari tekee ensi vuoden alussa matkan Suomeen.

Kaikki piti valmistella huolella. Tiet ja talot piti siistiä, lumiaurojen olla ojennuksessa, hevosiksi piti valita vain varmoja juoksijoita, kestikievarit piti siistiä ja varustaa mm. porsliinisella yöastialla. Alamaisten tuli olla tietyissä paikoissa kirkkovaatteissaan ja suorissa riveissä vastaanottamassa Maan Isää. Valittujen lautamiesten piti vahtia, että kansa oli hyvässä järjestyksessä ja otti varmasti lakin heti päästään. Vaatteiden piti olla puhtaat ja saappaiden kiillotetut. Kruununvoudin piti varoittaa hallitsijan ajajia jyrkänteistä ja ajaa itse hyvällä, mieluummin venäläismallisella reellä. Kun hallitsija lähestyi, alamaisten piti kruununpalvelijan merkin mukaan huutaa tälle hurraata kaksi tai kolme kertaa.

Asiakirja huvitti ihmisiä niin Ruotsissa, Suomessa kuin Saksassakin. Julkaisemisen takana oli A.I. Arwidsson, joka halusi kostaa Zakrevskille kokemansa vainon ja kirjojensa sensuurin. Arwidssonin tarkoitus oli tehdä "venäläinen komento" naurunalaiseksi osoittamalla sen valheellisuus. Tässä hän onnistuikin. Käsketystä huraan huutamisesta tuli suosittua huvia.

Sekä valtiosihteeri Rehbinder että kenraalikuvernööri reagoivat asiaan voimakkaasti. Kun selvisi, että asiakirja oli todellinen, oli yritettävä selittää miksi sellainen oli tehty ja miten siitä oli tullut julkinen. Maaherra todettiin syylliseksi "tyhmyyteen", kun kirje oli ensin vahingossa tullut painetuksi ja joutunut vääriin käsiin.

Kenraalikuvernööri katsoi, että tapahtunut kertoi vain ruotsalaisten sivistymättömyydestä ja inhosta suomalaisia kohtaan. Maaherraa eikä ketään muutakaan ei voitu syyttää oikeudessa.

Kun kirje tuli hallitsijan tietoon, tämä määräsi antamaan maaherralle ankaran varoituksen. Zakrevski itsekin joutui huonoon valoon. Hänen, joka oli myös maan sisäministeri, tuli "ryhtyä toimenpiteisiin, että näin sopimattomien määräysten antaminen tulevaisuudessa estettäisiin".¹

© Tekijänoikeudet