Kulkukauppa

Maaherroille osoitettiin 18. maaliskuuta keisarillinen kirje, jossa näitä kehotettiin vahtimaan, että maalla ei harjoitettu luvatonta kauppaa. Keisari oli saanut kuulla valituksia laittomasta maakaupasta ja kuljeskelusta. Luvattomana pidettyä maakauppaa harrastivat varsinkin Arkangelista ja Olonetsista kotoisin olevat venäläiset.

"Laukkuryssät" olivat maalaisten piirissä kuitenkin suosittuja, koska he myivät pikkutavaroita, koristeita, kankaita ja käyttökaluja, joita oli muutoin hankala saada. Heitä liikkui maassa useita satoja. Kielloilla ei ollut juurikaan merkitystä, koska karkotetut kauppiaat tulivat aina takaisin, eikä maalla ollut kenenkään edun mukaista estää heidän toimintaansa. Venäläiset kulkukauppiaat toimivat myös tavaran välittäjinä varsinkin ItäSuomessa. He ostivat voita, lihaa, kalaa, harjaksia ja lumppuja ja myivät eteenpäin Venäjälle.

Laitonta maakauppaa oli myös se, että suomalaiset talonpojat tai rannikon laivurit ostelivat maalaisilta tavaraa ja myivät kaupungeissa. Lain mukaan maalla ei saanut harjoittaa ammattimaista kauppaa. Tämä oli varattu kaupunkien porvarien erioikeudeksi. Näidenkin kanta laittomaan maakauppaan oli horjuva. Moni oli siinä itse mukana. Kauppiaat tai heidän asiamiehensä myivät tavaraa mielellään maalaisille, joilta itse ostivat viljaa, lihaa, eläimiä, puuta tai tervaa.