Havaintoja ilmoista
Tänä vuonna alettiin pitää tilastoa lämpötilan vaihteluista Helsingissä. Kaisaniemessä oli yliopiston asettama lämpömittari. Sen lukemista tehtiin muistiinpanot, jotta voitiin seurata säiden vuosittaista vaihtelua. Tätä ennen suomalaisten tiedossa oli mm. ne lämpömittaukset, joita oli tehty jo 1700-luvun puolivälistä lähtien Tukholmassa ja Pietarissa.
Jäät lähtivät Kokemäenjoesta tänä vuonna kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin eli vasta toukokuun 13. päivänä.
Pietarissa talvi oli hieman tavallista kylmempi ja pidempi. Huhtikuun keskilämpö oli vielä pakkasen puolella.
Kesä oli tavallinen, heinäkuu kuuma.
Vesilahdella talvi tuli myöhään, sillä vielä tammikuussakaan ei tullut pysyvää lunta. Sen jälkeen oli pitkään kovia pakkasia. Ilma muuttui keväiseksi ensi kerran vasta huhtikuun 17. päivä. Toukokuun puolivälissä oli vielä kova yökylmä ja jäät järvessä. Ne lähtivät vasta 19. päivä. Sitten oli vuorotellen lämpimiä ja kylmiä ilmoja.
Kevät ja alkukesä olivat kuivia. Sen jälkeen oli vuoroviikoin poutaa ja sateista. Varsinkin syksy oli sateinen. Lokakuun 13. päivä oli kova pohjatuuli ja satoi lumen.1
Vesilahden kirkkovahti sairasteli paljon jo toisena vuonna peräkkäin. Hän sai useita verensyöksyjä eli oksensi verta. Se oli tavallisesti keuhkotaudin merkki.