Kaivanto

Längelmäveden vedet ryöstäytyivät Roineeseen 3. huhtikuuta, kun Kaivannon kanavan luukkuja avattiin. Längelmäveden pinta laski kaksi metriä muutamassa tunnissa. Veden paine mursi järviä erottavaan harjukannakseen 36 metriä leveän aukon. Samalla hajosivat kaikki sulkuja siltarakenteet, jotka oli saatu lähes valmiiksi viime syksynä.

Paikalle oli rakenteilla kanava, josta veneet ja laivat voisivat kulkea. Lisäksi tarkoitus oli laskea Längelmäveden pintaa, koska se oli jatkuvasti noussut, ja yhä enemmän peltoa jäi tulvien alle. Hiekkaharjun paalutus oli kuitenkin heikko, ja Längelmäveden vedenpaino mursi kannaksen, joka oli luonnostaan 119 metriä pitkä ja 13-20 m korkea.

Längelmäveden pinnan laskua oli suunniteltu jo pitkään. Sitä oli myös yritetty puhkaista, mistä paikan nimi Kaivanto kenties juontaa. 1820-luvulla koskenperkausjohtokunta ryhtyi toimeen ja päätettiin tehdä kanava. Töitä johti johtokunnan päällikkö, saksalaista sukua oleva, mutta Suomessa 1818 aateloitu vapaaherra, Karl Rosenkampff.

Kaivannon murtumisen johdosta yläpuolinen Iharijärvi kuivui. Sen ja Längelmäveden rannoilta saatiin 2.500 hehtaaria uutta viljelysmaata. Alapuolisen vesistön laajuuden ansiosta vedenpinta nousi siellä vain vähän.