Venäjän-kauppa
Suomen ja Venäjän taloussuhteita vahvistettiin uudella kauppasopimuksella.1
Asetusta oli valmistellut kaksikin komiteaa. Toinen niistä laati 77-sivuisen selvityksen Suomen ja Venäjän kaupasta. Koska Suomeen tuotiin yhä enemmän viljaa Venäjältä, nähtiin tärkeimmäksi viennin edistäminen. Tässä tarkoituksessa komitea esitti vientimaksujen poistamista maataloustuotteilta ja jopa vientitukea karjatuotteille. Samoin komitea esitti kauppa-asiamiesverkoston perustamista ja yleistä tullitason alentamista. 
Nämä ehdotukset toteutuivat uudessa kauppa-asetuksessa.
Venäjältä sai tuoda Suomeen edelleen tullitta kaikkia tavaroita paitsi paloviinaa. Sopimus oli siten venäläisille erikoisen edullinen. Myös suomalaisten tavaroiden vienti Venäjälle helpottui. Kokonaan tullivapaiden tavaroiden, maataloustuotteiden ja käsityöläistavaroiden, määrää lisättiin.
Metallitavaroiden vientiä helpotettiin. Rajoituksia asetettiin vain sikäli kuin pelättiin ruotsalaisia tuotteita vietävän Suomen kautta Venäjälle. Suomalaisten teollisuustuotteiden kilpailuasema Venäjällä oli edullinen, koska Venäjän tuontitullit muiden maiden teollisuustuotteille olivat korkeat. Suomesta tosin vietiin teollisuustavaroita Venäjälle kovin vähän. Tänä vuonna viennin arvo oli 164.000 hopearuplaa.
Kauppa-asetuksen mukaan Pietariin ja Tallinnaan perustettiin suomalaisen kauppa-asiamiehen virat:
"Suomenkauppiaille, kippareille ja elatuskeinon harjottajille kaikenkaltaista laillista apua tekemään tullisäädyn ja muiden ammatti-kuntain tykönä, niinhywin sisääntulewain ja ulosmenewäin tawarain vuoksi, kuin Suomen asukasten kauppa-asioissa Keisarillisessa waltakunnassa ylipään, tulee Suomen Hallituksen S:t Pietarpurissa, Reewelissä ja jos tarwes niin waatii, myöskin Riigassa, asettaa kauppain Asiamiehiä 2) niillä ehdoilla, jotka tätä seuraawaisessa, sanottuin Asiamiesten Instruktionissa Litt. E täydellisesti owat kirjotetut."
Ensimmäiset kauppa-asiamiehet nimitettiin jo tänä vuonna. Pietariin nimitettiin valtioneuvos Karl von Schlüter ja Tallinnaan Viron ylimaaoikeuden kielenkääntäjä Gustaf Fredrik Böning. Turun kauppiat halusivat kauppa-asiamiehen myös Riikaan ja sellainen luvattiin, kauppahuone Westbergin päämies Carl Gustaf Westberg.
Asiamiehillä oli heti alkuun paljon töitä. He joutuivat käsittelemään yksittäisten kauppiaiden ja laivureiden asioita. Asiamiehet tekivät myös ehdotuksia, jotka koskivat mm. alkuperäistodistuksia ja tullikäsittelyn lyhentämistä.
Varsin tärkeä seikka suomalaisten laivojen kannalta oli, että suomalaiset saivat suolan varastointioikeuden Venäjän Itämeren satamissa. Suola oli tärkeä tuontitavara ja lupa paransi suomalaisten laivojen kannattavuutta. Vientipalkkioita määrättiin 20. toukokuuta maksettavaksi voista, juustosta, lihasta ja elävästä karjasta.
Maataloutta pyrittiin edistämään lisäämällä palkintoja pellavanviljelijöille antamalla Julistus, wälikappaleista karjan-pidännön ja eläinten-korjun hyödytykseksi Suomen Suuren Ruhtinanmaassa.
Suomen kenraalikuvernöörille nimetty purjealus "Ruhtinas Menshikov" kuvattuna Marseillen satamassa. Suomalaiset laivat purjehtivat maailmalla keisarikunnan lipun alla.