Kerjäläisiä
Viipurin läänin maaherra julkaisi 22. helmikuuta ohjeita siitä, miten lisääntynyt kerjäläisten joukko voitaisiin hoitaa. Köyhä sai luvan kerjätä omassa pitäjässään. Näillä oli kuitenkin taipumus etsiä leipää kauempaakin. Tällöin viranomasten tehtävä oli palauttaa kerjäläiset omaan seurakuntaansa. Oman seurakunnan kerjäläisellä tuli olla mukana lupa eli kerjuupassi.
"Koska tässä läänissä wiisi ajastaikaa perätyksin on maanwiljeliöille tullut huono wuoden saalis, ja muutamat wiljan lait owat peräti kadonneet, niin on leiwän puutoksen ja kalliuden kautta karttunut niin paljo kerjäläisiä, jotka kuleksiwat paikasta paikkaan, että maanhallituksen ja kaikkein läänin asukkain yhteisesti pitää neuwotteleman, millä tawalla parhain laitoin kerjääminen estettäisi, ja apua walmistettaisi waiwaisille, ettei surkea näljän pakko kewät puolella pääsisi wielä suuremmaksi. Huokein apu waiwaisille on epäilemätä se liemi... joka tehdään niistä suuruksista, kuin jälestä päin neuwotaan."