Finlayson & Co.

Kiista Finlaysonin tehtaan vientioikeuksista jatkui. Kesäkuussa ilmoitettiin, että tulliton vienti lopetetaan. Joulukuussa hallitsija lopulta määräsi, että tehdas sai viedä keisarikuntaan puuvillalankaa ja kankaita 9.000 puutaa vuodessa ilman tullia. Uudet omistajat eivät täten saaneet hyväkseen tehtaan vanhaa vapautta viedä tuotteitaan Venäjälle ilman rajoituksia. Kiintiö oli kuitenkin niin suuri, että se ei todellisuudessa merkinnyt rajoitusta. Markkinat Venäjälle olivat nyt auki. Uusia koneita asennettiin ja vienti kasvoi nopeasti.

Tehtaan uuteen rakennukseen ei saatu palovakuutusta Suomesta, koska vakuutussumma, 203.000 ruplaa, oli liian suuri. Tehdas vakuutettiin Pietarissa. Ennen päätöstä tehtaalla oli tehty katselmus, jossa oli mukana Venäjän ministeriöiden edustajat. Tehdas todettiin erinomaiseksi laitokseksi, kaiketi jopa pelottavan tehokkaaksi.

Hiidenmaalta ostettiin edullisesti iso määrä käytettyjä koneita, ja omassa konepajassa valmistettiin 44 uutta kutomakonetta. Vuoden lopussa uusi tehdas toimi ensi kerran täydellä teholla. Venäjälle myyty lanka oli niin hyvää, että tekninen johtaja Barker saattoi vinoilla sikäläisistä laatuvaatimuksista:

"If the Russians want no better yarn, tell them we could not make it so bad".

James Finlayson lähti heinäkuun 13. päivä lopullisesti Skotlantiin.¹