Henkikirjoitus

Vaasan läänin kuvernööri antoi kuulutuksen, jossa muistutettiin alamaisia siitä, että talonomistajien oli annettava oikeat ja kaikki tiedot niistä ihmisistä, jotka heidän palveluksessaan olivat tai maalla asuivat. Kuvernööri oli havainnut, että väkiluku henkikirjassa oli pienempi kuin kirkonkirjoista koottu väkiluku.

Nämä kaksi väestön kirjaamistapaa olivat erilaisia ja saattaa hyvinkin olla, että seurakunnan väkiluku ilmoitettiin liian suureksi. Pappi ei pystynyt aina tarkasti seuraamaan ihmisten liikkeitä. Täyttäessään väkilukutaulua hän lisäsi muutokset vanhaan summaan, eikä tarkistanut koko väestöä. Näin virheet kasvoivat.

Koko väestö merkittiin henkikirjaan joka vuoden alussa henkirahan maksua varten. Lapset ja vaivaiset olivat vapaita henkirahasta, mutta heidätkin piti silti mainita isäntänsä alla. Väestö kirjattiin heidän asuinpaikkansa mukaan. Henkikirja eli Mantalslängd oli itse asiassa manttaaliuettelo taloista ja niiden asukkaista.

Seurakunnan pappi piti kirkonkirjaa, johon kaikki asukkaat merkittiin. Siihen merkittiin perhetapahtumat, ehtoollisellakäynti, rokotus, lukutaito ja huomautuksia mm. siveellisyydestä. Lisäksi hän piti luetteloa syntyneistä, kastetuista, konfirmoiduista, vihityistä, muuttaneista, kuolleista ja ripitetyistä. Joka viides vuosi pappi laati yhteenvedon väen määrästä ja rakenteesta.