Körttiläisten tuomio

Kalajoen kihlakunnanoikeus langetti 2. syyskuuta tuomiot herännäisjohtajille ja osalle näiden kannattajista. Syytettyjä oli 80, joista 62 tuomittiin erisuuruisiin sakkoihin, useimmat osallistumisesta luvattomiin kokouksiin. Viiden papin rangaistus jäi tuomiokapitulin harkintaan ja 12 syytettyä vapautettiin.

Sakoista suurimmat olivat 200 hopeataalaria. Sen sai 31 henkeä, joiden katsottiin järjestäneen laittomia kokouksia. Lisärapsuja tuli sapattirikoksesta ja loukkaavasta kielenkäytöstä. Paavo Ruotsalaisen sakot olivat tätäkin suuremmat, yhteensä 110 hopearuplaa 40 kopeekkaa. Hän oli jättänyt oikeudelle nimismiehiä loukkaavan kirjelmän. Sakot ylittivät työmiehen vuosipalkan kaksinkertaisesti. Rangaistuista pääosa oli miehiä, vaikka naiset kävivät ahkerammin seuroissa. Viranomaiset halusivat vastuuseen ne, jotka olivat laillisesti vastuussa kokouksista eli talojen isännät.

Kaikki tuomion saaneet valittivat päätöksestä hovioikeuteen. Syytetyt papit tekivät valituskirjeen tuomiokapitulille, jossa vetosivat evankeliumin julistamisen vapauteen. Käräjillä oli käynyt ilmi, että viisi pappia oli ollut aktiivisesti mukana herätyskokouksissa ja osallistunut rahankeräykseen. He saattoivat vedota siihen, että heidän toimintansa ei ollut laitonta. Asia jäi toistaiseksi kesken.

Uudessakaarlepyyssä alioikeus antoi 1. kesäkuuta sekavan oikeudenkäynnin jälkeen sakkotuomion 95 heränneelle. Useimpien rikos oli luvattomien kokousten pitäminen. Ankarimman rangaistuksen sai pappismies, väliaikainen saarnaaja Fredrik Östring. Sakkojen kokonaissummaa, joka oli 139 hopearuplaa, nostivat seitsemän sapattirikosta ja "epäkunnioittava ja herjaava kirjoitustapa". Varattoman papin vaihtoehto oli 28 päivää vankeutta vedellä ja leivällä. Päätöksestä sai valittaa, mutta sitä ennen oli maksettava sakot tai hankittava takaaja tai varattomuustodistus. Kaikki onnistuvat saamaan jomman kumman.

Näiden käräjien päätös sai yllättävän käänteen, kun Turun tuomiokapituli käsitteli asiaa 17. heinäkuuta. Sen käsityksen mukaan Östring ei ollut tehnyt mitään laitonta, vaan oli hoitanut tehtäväänsä kuten kunnon papin kuului. Tuomiokapituli antoi päätöksen Vaasan hovioikeudelle ja pyysi sitä kumoamaan Östringin tuomion.

Hovioikeus käsitteli asiaa lokakuussa. Sen presidentin mukaan Östring oli syyllinen ja tuomiokapituli oli väärässä. Hänen kantansa kuitenkin hävisi. Hovioikeus piti kihlakunnanoikeuden päätöstä vääränä ja jätti asian uudelleen tuomiokapitulille –­ vaikka lain mukaan pappien rikkeet tuli käsitellä paikallisessa oikeudessa kuten muidenkin. Tämäkin asia lykkääntyi.¹