Huutolaiset
Valtion vilja-apua kasvatusvanhemmille laajennettiin. Kruunun varoista päätettiin antaa 8.000 ruplaa vuosittain lasten elätehoitoon. Tähän asti orpoja kasvatikseen ottaneet saivat vähäisempää vilja-apua, sillä koko maassa jaettiin "lastenviljoja" vain 250 tynnyriä.
Alle 6-vuotiaan lapsen elättäjä sai valtionapua kaksi tynnyriä, vähän vanhemmasta sai puolitoista ja yli 11-vuotiaasta yhden tynnyrin. Kun lapsi täytti 15, tuki lakkasi, mutta tämän oli työskenneltävä elättäjiensa talossa samoilla ehdoilla kuin palkollisten. Kasvatti oli vapaa vasta tultuaan täysi-ikäiseksi tai avioiduttuaan.1
Syynä valtion tuen lisäämiseen oli se, että orpoja ja köyhiä lapsia oli yhä enemmän ja osa kasvattivanhemmistakin oli köyhiä. Tavallisesti lapset annettiin talollisille, joilla oli itsellään varma toimeentulo ja joiden ruokakunnassa lapset oppisivat sopivasti työntekoa. Käsityöläisille ei annettu alle 12-vuotiasta lasta, koska nämä laittoivat lapset liian aikaisin ammattityöhön.
Kaikki kasvattivanhemmat eivät saaneet valtion vilja-apua. Avunsaajat valitsi paikallinen pappi, joka myös valvoi lasten kasvatusta. Valtionavun toimitti seurakunnalle maaherra.