Snellman nyrpeänä
Kun yliopisto juhli Helsingissä, sen lupaava kasvatti J.V. Snellman oli Tukholmassa ja matkusti sieltä vielä elokuussa Saksaan. Tukholmassa hän sai valmiiksi Philosophisk elementarcursin loppuosat Logiken ja Rättsläran sekä Om det akademiska studium. Viimeksi mainitussa hän arvosteli Suomen ja Ruotsin yliopistojen koulumaisuutta.
Hän julkaisi helmikuussa myös pienoisromaanin Det går an. En tafla ur livet. En fortsättning. Se oli nokkela arvostelu C.J.L. Amqvistin teoksesta Det går an, jossa tämä puolusti vapaata rakkautta ja arvosteli avioliittolaitoksen kaksinaismoraalia. Snellmanin mielestä valtio tarvitsi avioliittoa siveellisyyden perustana.
J.V. Snellman 1840. Piirros: Maria Röhl. Tukholman kunink. kirjasto. Kopio Museovirasto.
Snellman halusi tehdä Straussin tunnetuksi myös Suomessa ja hän kirjoitti tästä artikkelin Spanska Fluganiin. Sensuuri kuitenkin puuttui siihen, ja Porvoon tuomiokapituli, jolle sensuurikomitea alisti asian, kielsi sen julkaisemisen.
Yliopiston 200vuotisriemujuhla oli Snellmanin mielestä "tanssia hautojen yllä". Suomen kansakunta oli hänen mielestään laskettu hautaansa. Snellman ei ollut venäläisvastainen, mutta valtiovallan nöyristely ja ruotsinkielisen yläluokan itsekkyys saivat hänet päättelemään, että Suomessa ei ollut isänmaanrakkautta eikä kansallishenkeä. Niitä ei voitukaan kohottaa niin kauan kuin opetuksen ja lainkäytön kieli oli ruotsi. Tämän Snellman päätti "huutaa kaikkiin taivaan tuuliin", kunhan palaisi Suomeen.
Kirjeessään Fredrik Cygnaeukselle Snellman purki tuntojaan suomalaisesta herraluokasta, joka oli ajanut hänetkin maanpakoon:
"Sivistynyt osa ei vähintäkään välitä sivistymättömän henkisestä ja aineellisesta edistyksestä. Katso ympärillesi ja sano, saako maaseudun aineellinen kurjuus ketään hallitsevaa heltymään tai vaivaako kukaan yliopistomies hetkeäkään päätänsä suomalaisen rahvaan sivistyksen vuoksi. Minä en puhu niistä lukemattomista, joilla ei omaatuntoa ole ollenkaan, kun on valittava isänmaan ja palkkojen, ritarimerkkien ym. välillä...
... Tahdon kuitenkin olla inhimillinen ja otaksua, että ne harvat, jotka jotakin ajattelivat, luulivat voivansa muodostaa aristokratian, joka vastustaisi liian turmiollista vaikutusta idästä päin. Siitä tuli virkamiesaristokratia, joka matelee ja sortaa kansaa."1