Rahauudistus

Nikolai I:n reskripti 28.3./9.4.1840 koskien setelianto-oikeutta Suomen Pankille. Senaatti ilmoitti tästä omana päätöksenään 21.4.1840. sivu 2 Sen.sal.asiakirjat/ Valtiovaraintoimituskunta n:o 4. Kansallisarkisto.
Suomi otti rahaliikkeen hoitoa varten ensimmäisen valtiolainansa, 2,6 miljoonaa paperiruplaa. Lainan antoi Venäjän valtionpankki. Uudistuksella toteutettiin raharealisaatio eli rahan laji ja arvo vakiinnutettiin sitomalla rahajärjestelmä Venäjän hopearuplaan.
Suomen Pankki sai oikeuden laskea liikkeelle myös isoja ruplaseteleitä, joista se vastasi hopealla. Näin siitä tuli oikea keskuspankki. Tähän asti se oli vain vaihtanut rahaa ja laskenut liikkeelle alle ruplan arvoisia pikkuseteleitä, joita käytettiin vaihtorahana. Kuvassa on tänä vuonna leimattu, mutta vuoden 1824 mallia oleva 50 kopeekan seteli.1
Rahauudistukseen kuului myös kielto tuoda maahan ulkomaanrahaa. Tästä annettiin määräys toukokuussa. Lisäksi painettiin Tabelli, joka osootta Wenäjän Hopia-rahan muutoksen Paperi-rahaksi ja Paperi-rahan Hopia-rahaksi puolen neljättä Ruplan kursin jälkeen.
Uudistuksen tausta
Suomen siirtyminen hopeakantaan oli seuraus Venäjällä toteutetusta muutoksesta. Keisarin määräyksestä valtakunnanneuvosto päätti viime vuonna, että Venäjä siirtyy hopeakantaan vuoden 1840 alusta. Maassa oli ollut pitkän aikaa liikkeellä sekä hopeaettä kultarahaa ja paperirahaa (assignaatteja), joiden välillä ei ollut pysyvää suhdetta. Hinnat määrättiin yleensä assignaatteina, mutta lain mukaan maksut oli hyväksyttävä myös metallirahassa, jonka arvo määräytyi Pietarin pörssissä. Arvo vaihteli päivittäin ja Venäjän eri alueilla rahalla oli eri arvo. Nyt rahaministeri Kankrin toteutti rahauudistuksen yhdistämällä siihen monia ajamiaan verouudistuksia.
Suomessa raharealisaation suunnitteli kaksi L.G. von Haartmanin johtamaa komiteaa, jotka keisari asetti viime vuoden lopulla. Toinen selvitti ruotsalaisen rahan kursseja ja verotuskysymystä ja toinen, salainen komitea, valmisteli lopullista luopumista Ruotsin rahasta. Keväällä esitykset olivat valmiit ja ne toteutettiin annetuilla julistuksilla, joskaan kaikkia suunnitelmia ei julkaistu. Senaatin talousosastoon perustettiin tilapäinen, Haartmanin johtama osasto asioita hoitamaan. Hankalinta oli Ruotsin rahan ostaminen pois liikkeestä ja vaihtaminen metalliin.2