Vienti

Vientiä pyrittiin edistämään palkkioilla. Tänä vuonna uudistettiin vanhat edut antamalla maaliskuussa Julistus armollisimmasti säättyin palkintoin maksamisesta wielä edespäin heille, jotka Suomen erinäisiä karjakartanon wiljoja ulkomaalle kuljettawat.

Vientipalkkoiden tarkoituksenmukaisuudesta oltiin kuitenkin erimielisiä. Ne eivät näyttäneet auttavan vientiä siellä missä toivottiin ja siksi senaatti oli haluton niitä maksamaan. Tarkoitus oli korvata niitä menetyksiä, joita varsinkin pohjalaisille tuli Ruotsin kaupan vähentymisistä. Palkkioita nostivat myös itäisen Suomen voinviejät, joilla oli muutenkin hyvät markkinat Pietarissa.

Suomen teollisuustuotteiden koko vienti kaksinkertaistui vuosina 1836-1840. Teollisuustuotteiden viennistä 95 % meni Venäjälle. Sinne vietiin rautavaloksia ja jonkin verran laitteita ja kankaita. Viime vuosina myös puun vienti Venäjälle oli lisääntynyt nopeasti, ja puun vientiosuus oli kasvanut. Viennin kokonaisarvo tänä vuonna oli 3,2 miljoonaa hopearuplaa. Venäjän osuus oli 37 %, Ruotsin 16 % ja muiden maiden 47 %.

Valtion politiikka, jonka tarkoitus oli vähentää riippuvuutta Ruotsista, näytti onnistuvan. Länsirannikon asukkaille tästä oli kuitenkin haittaa. Purjehdus muihin Itämeren satamiin kuin Tukholmaan oli kuitenkin kasvussa.