Mihin uskoa?

Kiistaa Jeesuksesta

David Straussin Saksassa vuonna 1835 ilmestynyt teos Das Leben Jesu eli Jeesuksen elämä herätti keskustelua myös Pohjoismaissa. Ruotsissa Aftonbladet-lehti käänsi ja julkaisi osan kirjasta. Sitä vastaan nostettiin heti painokanne. Motiivit olivat enemmän poliittiset kuin uskonnolliset ja kanne hylättiin.

J.V. Snellman puolusti Freja-lehdessä teoksen julkaissutta toimittajaa. Hän kirjoitti nimimerkin suojassa. Snellman ei ottanut kantaa kirkkoon ja uskontoon, vaan puolusti lehden toimittajan sananvapautta.

Herännäispapit tiukoilla

Heränneiden suosima Evangeliskt Veckoblad, jota toimitti Lars Stenbäck, lakkautettiin arkkipiispa Melartinin käskystä. Lehdessä arvosteltiin uskonnollista välinpitämättömyyttä ja maallistumista, jonka katsottiin ulottuneen jo pappeihin. Lehti ilmestyi kaksi vuotta. Sen lakkauttaminen oli osa kampanjaa, jolla huolestuttavasti levinneet herätysliikkeet päätettiin nujertaa.

Vaasan hovioikeus vapautti Vöyrin apupapin Johan Mikael Stenbäckin sakoista, jotka hänelle käräjillä viime vuonna määrättiin luvattoman kokouksen pidosta. Hän sai kuitenkin nuhteet sopimattomasta käytöksestä.

Kesällä 1838 alkanut juttu Uudenkaarlepyyn väliaikaista saarnaajaa Fredrik Östringiä vastaan jatkui edelleen senaatin oikeusosastossa. Asiaa käsiteltiin monessa kokouksessa, koska juttu oli kovin laaja. Olihan siinä lähes 200 osallista.

Senaatin lopullinen tuomio oli, että Östring erotettiin puoleksi vuodeksi virastaan. Kaikki muut syytteet ja alioikeuden tuomiot olivat matkan varrella kaatuneet.

Östringin vaikeudet olivat alkaneet siitä, että Uudenkaarlepyyn kirkkoherra ja pormestari kirjoittivat maaherralle ja väittivät apupapin kiihottavan rahvasta kirkkoa ja parempiosaisia vastaan. Tämä oli arvostellut niiden ulkokultaista elämäntapaa. Östringin tapa puhua kristinuskosta miellytti varsinkin pikkukaupungin köyhempää porvaristoa, käsityöläisiä ja lähiseudun talonpoikia.¹