Kuolema vieraalla maalla
Koska ihmiset, varsinkin kauppiaat ja muut liikemiehet, matkustivat paljon, valtioiden oli sovittava, miten vieraan maan alamaisen oikeudet järjestetään. Tästä syystä mm. Ranska ja Venäjä laativat asiasta sopimuksen.
Suomessa annettiin Julistus siitä, mitä Frankriikkissä Wenäjän konsulein, ja Wenäjänmaassa Frankriikin konsulein, tulee toimittaa, kuin siellä joku heidän maansa miehistä kuolee.
Tänä vuonna sovittiin myös Waldekin ja Hessen Suur-ruhtinaan alamaisten oikeudesta viedä Venäjän vallan alaisista maakunnista perimänsä omaisuus ilman veroa.
Lisäksi säädettiin, miten menetellä omaisuuden kanssa, joka jää Suomessa kuolleelta venäläiseltä tai Venäjällä kuolleelta Suomen alamaiselta:
"Keisarillisen Majesteetin Armollinen ASETUS
kuinka irtainen omaisuus peritään, jonka Suomessa kuollut, vaan ei tämän maan asukkaaksi luettava, Venäjän alamainen, taikka Venäjän maalla kuollut Suomen asukas jälkeensä jättää; niinmyös missä perinnön ja testamentin riidat sellaisesta omaisuudesta tulevat tutkinnon alle otettaviksi, paitsi muuta.
Annettu Helsinginkaupungissa 6 p. Marraskuuta 1843."