Varastettu tavara
Varastetun tavaran korvaamisesta oli tullut epäselvyyttä niissä tapauksissa, joissa syyllinen saatiin kiinni ja tuomittiin, mutta tavaraa ei saatu takaisin. Siksi asiasta annettiin julistus, jossa sanottiin:
"Me Nikolai Ensimäinen jne...
Teemme tiettäväksi: että Me, eteentullesta syystä olemme hyväksi löytäneet Armossa selittää, että Kruunulla, jutunomaisena, samoin kuin erikoisilla jutunomaisilla, on varkausasioissa oikeus, tehettää syypääksi tuomitulla työtä siihen asti että varastettu ja kaivattu tavara on täysin palkittu, rahaksi lukein kunkin päivätyön sen arvonsa jälkeen...
... Ja vaikka tämän suhteen, kuin sellaista työtä itse Kruunun palkitsemista varten niinmuodoin tehdään, sijaa ei tule olemaan sen armollisen julistuksemme seuraamiselle, joka Lokakuun 6 p. menneenä vuonna, siitä aineesta annettiin; niin on kuitenkin Suomeen asetetulle Senaatillemme avoimeksi jätetty, jos erinomaisesti vaikuttavia syitä armahtamiseen löytyy, tehdä alamaisen osotuksen Meillen, syynalaisen vapahtamisesta työnteosta ennen kuin määrätty aika on loppuun kulunut."1
Valtio siis teetti tuomitulla työtä sen tavaran arvosta, jonka valtio oli rikoksen kautta menettänyt. Tämän lisäksi tuomittu joutui kärsimään pakkotyötä itse rikoksen vuoksi.