Ruotsin tullit
Ruotsin erikoisasema Suomen ulkomaankaupassa päättyi. Aikaisemmin myönnettyjä jatkoaikoja ei enää uusittu. Ruotsin kauppaa koskevat poikkeukset purettiin. Tullien tulevaisuudesta käytiin silti jatkuvia ja monimutkaisia salaisia neuvotteluja suomalaisten, ruotsalaisten ja venäläisten kesken. Vaikein kysymys oli raudan tuonti Ruotsista. Suomen oli tarkoituksenmukaista suojella omaa, joskin vähäistä, koneteollisuuttaan. Ruotsista tarvittiin kuitenkin malmia ja raakarautaa.1
Kun Ruotsi samaistettiin muihin ulkomaihin, Suomen tulli-itsenäisyys alkoi korostua. Haartmanin politiikan ansiosta tullien osuus valtion tuloista oli noussut yli 30 prosenttiin. Ruotsin kauppa oli ollut elinehto Suomen taloudelle senkin jälkeen, kun maa liitettiin Venäjään. Jotta tästä ei olisi seurannut liiaksi vaikeuksia, kauppa pysyi lähes vapaakauppana aina 1820luvulle asti. Sen jälkeen erikoismenettelyä alettiin purkaa, mutta se sujui hitaasti. Tarkoitus oli lähentää Suomen talouselämää emämaahan.
Suomesta vietiin huomattavan paljon elintarvikkeita Tukholmaan. Tämä jatkui edelleen, vaikka ei yhtä laajana kuin aikaisemmin. Ruotsista oli tuotu Suomeen paljon malmia, jota jalostettiin täällä ja myytiin edelleen Venäjälle. Tämä kauppa alkoi nyt supistua.
- Julistus, erinäisistä säännöistä Suomen ulkomaisen seilauksen ja kaupanteon hyödytykseksi. Julistus, muutoksesta sen harkkoja raiskeh-raudan taikka wanhan raudan tullimääräyksistä, joka ulkomailta Suomeen tuodaan.Julistus, koskewa Suomen Isoruhtinan-maasta uloswietäwäin terwan, pi'in, potaskan ja klasi-kaluin muutettuja tullimääräyksiä.