Suomen kieltä
Suomen kielen harrastaminen oli varsinkin ylioppilaiden suosiossa. He ja muut nuoret sivistyneet perustivat ympäri maan uusia lehtiä ja julkaisivat kirjoja, joilla he pyrkivät levittämään suomen kielen käyttöä herrasväkeen ja innostamaan rahvasta lukemaan ja arvostamaan sitä.
S.G. Elmgren käsitteli Fosterlandskt Albumissa suomalaisen ja ruotsalaisen sivistyksen suhdetta ja kehotti sivistynyttä nuorisoa ottamaan suomen äidinkielekseen. Samoja ajatuksia hän esitti Morgonbladetissa, jonka toimittajana hän aloitti tänä vuonna.
Suomenkielisiä julkaisuja ilmestyi vuosittain muutama kymmenen, pääosin oppaita, viisuja ja pikku kertomuksia.1
Kanava
Pietari Hannikainen alkoi julkaista Kanava-lehteä, jossa ilmestyi mm. tarina Silmänkääntäjä. Hannikainen julkaisi myös suomenkielisen oikeudenkäytön opaskirjan Asianajaja.
Kirjastot
Juho Pynninen kirjoitti Kanavaan kansankirjastojen perustamisesta. Samalla hän itse aloitti aktiivisen toiminnan kirjastojen perustamiseksi. Ensimmäisen hän sai aikaan Viipurissa, kun 12. lokakuuta perustettiin Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Lukemisia
Savo-Karjalaisessa osakunnassa perustettiin Suomalais-Seura. Osakunta julkaisi tänä vuonna ensimmäisen niteen Lukemisia Suomen Kansan Hyödyksi, joka sisälsi sekä kaunokirjallisuutta että kansantajuista tieteellistä ja taloudellista aineistoa.
Lauluja
C.A. Gottlund julkaisi muutamia Uusia suomalaisia lauluja, joista yksi oli "Suomi, eli Suomenkielen surkuttelemista nykyisessä orjuudessaan".
Se laulettiin kuten "Minä olen poika, jota ei surut paljon paina...".