Paloapu

Vuonna 1832 perustetun Suomen yleisen paloapuyhdistyksen sääntöjä muutettiin. Paloapuyhdistys oli vakuutuslaitos, josta tulipalon sattuessa sai korvausta sen mukaan, miten paljon oli maksanut vakuutusmaksuja.

Uusissa säännöissä Suomen Isoruhtinanmaan yhteiselle paloavunseuralle alennettiin korkoa, jota vastaan yhdistys antoi lainaa "erikoisihmisille Suomen maassa". Uusi korko oli "viisi sadalta vuodessa" eli viisi prosenttia.

Toinen sääntöjen muutos koski rakennusten omistajien velvollisuutta tarkastuttaa sammutuskalujen kunto ja saatavuus:

"sääntö, että tutkinto niiden sammutuskaluin löytymisestä ja laadusta, joilla Seurassa vakuutettujen huonetten ja rakennusten maalla pitää olla varustettuina, pitäisi joka viidentenä vuonna Seuran kustannuksella tapahtuman, muutetaan silla muotoa, että vakuutetun omaisuuden haltia tästedes on velvollinen omalla kustannuksellansa toimittamaan että sellainen tutkinto eli syyni pidetään joko asianomaisen kruunun palvelian taikka kahden muun uskottavan kirjotusmiehen kautta; jonka jälkeen syynikirja siitä kahden kuukauden sisään pitää direksjonille lähetettää..."

Lisäksi piti lähettää erillinen todistus syynimiesten vilpittömyydestä. Sellaisen antoi kirkkoherra.¹