Kotipolton loppu
Säätyjen päätös
Paloviinan kotipoltto-oikeus, joka oli myönnetty vuonna 1800, päätettiin lakkauttaa säätyjen suostumuksen mukaisesti. Talonpoikaissääty oli ensin asiaa vastaan, mutta taipui sitten, kun ehdot tulivat riittävän hyviksi. Kun kotipoltto kiellettiin, lakkasi samalla myös talojen maksama viinanpolttovero. Uusi laki tuli voimaan vuoden 1866 alusta ja oli voimassa kymmenen vuotta.1 Uuden lain mukaan viinanpoltosta tuli kruunun yksinoikeus. Valtio ei silti aloittanut omaa valmistusta, vaan vuokrasi polton erillisille viinatehtaille.
Rajoitukset
Vuoden 1866 viinanvalmistuskiintiöksi määrättiin 4,3 miljoonaa kannua. Sen jälkeen määrää sai korottaa enintään 50 prosentilla. Vuosikiintiön määräsi senaatti. Viinanpolttoon sai luvan anomalla. Luvat myytiin huutokaupalla parhaan tarjouksen tehneille. Kruunu valvoi toimintaa erittäin tarkasti määräämällä polttoajan, polttotavan, laitteet, varastoinnin, myynnin sekä kirjanpidon. Veron lisäksi viinatehtailijan piti maksaa kaikki valvontamaksut. Valtion laitokset, kuten yliopisto ja apteekit, saivat tislata viinaa omaan tarpeeseensa.
Polttoaika
Viinanpolttoaika oli kuusi kuukautta: vuoden alusta huhtikuun puoliväliin ja lokakuun puolivälistä vuoden loppuun. Tällöinkään viinaa ei saanut polttaa sunnuntaisin. Senaatti muutti aikaa viljatilanteen ja tarpeen mukaan.
Myynti
Viinan myymiseen sai luvan anomalla sitä kunnalta, joka valvoi myyntiä. Valmistaja ei saanut myydä viinaa kuin suurissa erissä, vähintään 15 kannua kerrallaan. Vähittäin myynti oli varattu erillisille viinakauppiaille, ravintoloille ja kestikievareille.
Ei kaikille
Ravintoloissa viinaa sai myydä kuitenkin vain ruokaileville ja kestikievareissa vain matkustaville. Myynti oli kielletty sunnuntaisin ja aina kun virstan etäisyydellä oli julkinen kokous tai väenpaljous.Kauppiaat eivät saaneet tarjota viinaa lahjaksi tai paikalla nautittavaksi. Tarjoilu oli kielletty myös päihtyneelle ja alle 15-vuotiaalle. Alle 46 prosentin vahvuista paloviinaa ei saanut myydä. Viinan kuljetusta valvottiin myös tarkasti, erityisesti maan rajoilla. Lappiin ei saanut viedä viinaa lainkaan. Sen pelättiin aiheuttavan siellä tuhoa ja kulutusta, ja– sen käyttöä oli siellä vaikea valvoa.
Valtion rahat
Kotipolton kiellolla oli tarkoitus alentaa viinan kulutusta. Se merkitsi myös, että valtion tulot viinanpoltosta saattoivat vähetä. Saadakseen entiset verotulonsa valtio antoi polttoluvan varsinaisille viinatehtaille, jotka maksoivat veroa 1,60 markkaa kannulta. Koska määrä oli ennakkoon päätetty, viinaveron tuotto oli selvä. Viinatehtailta koottava paloviinavero piti säätyjen päätöksen mukaan jakaa siten, että valtio sai arennista korvausta 660.000 markkaa ja kuntien kautta jaettiin miljoona markkaa hyödyllisiin tarkoituksiin. Kukin kunta sai alueensa viinaverosta neljäsosan. Lisäksi valtio otti tarkastuksen ja valvonnan kuluja varten 300.000 mk, vankiloiden rakentamiseen 600.000 markkaa, kulkulaitoksiin 1.800.000 markkaa, lahjoitusmaiden lunastukseen 200.000 markkaa, nostovaraksi aputoimiin 500.000 markkaa sekä silta- ja jahtivoutien palkkaamiseen100.000 markkaa.
Tehdas
Viinatehtaasta, sen laitteiden laadusta, toiminnasta ja valvonnasta annettiin tarkat ohjeet. Huoneen, jossa viina-astiaa pidettiin, tuli olla lukittu rautatelkimellä ja munalukolla sekä akkunat varustetut rautaristikolla. Laitteiden tuli olla "mukavia syynätä"... ja ilman "salaisia aukkoja".2
- K. M. Armollinen asetus paloviinan valmistamisesta. myymisestä, varustossa-pidosta ja kuljetuksesta Suomessa. 2.3.1865
- K. M. Armollinen asetus miten paloviinan valmistuksesta Suomessa saatava vero on käytettävä ja jaettava. 2.3.1865.K. M. Armollinen asetus mitä viinatehtaita eli pränniä asetettaissa pitää noudatettaman. 4.5.1864.