Muita aiheita ...

Kunnianloukkaus

Asetuksessa väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta määriteltiin niiden sisällöt. Kunnianloukkaukseksi määriteltiin mm. väärä syytös rikoksesta ja toisen alentaminen:

"alentaa toista hänen kansallisessa arvossa taikka vähentää luottamusta häneen ... väärästi syyttää häntä semmoisesta teosta, joka voi hänelle saattaa toisten ylenkatseen... tai jos ilkeydessä levittää kunniaa loukkaavan valheen taikka maineen ... tai loukkaa toista herjaavalla lauseella..."

Hjalmar Munsterhjelm, Katajanokka Helsingissä (1865). öljymaalaus Kuva: Museovirasto.

Hjalmar Munsterhjelm, Katajanokka Helsingissä (1865). öljymaalaus Kuva: Museovirasto.

Rangaistus on suurempi jos "loukkaus sisältää vaimonpuolen kainouden sortamista". Raskauttavaa on loukata hallitsijan perhettä, säätyjä, virkamiehiä, sukulaisia ylenevässä polvessa, isäntää, emäntää, anoppia, opettajaa tai muuta "jonka kuuliaisuudessa on".1

Naisasiaa

Lovisa Ehrnrooth käsitteli naisten asemaa novellissaan Familjen Värnsköld. Hän tuli tunnetuksi kirjoittaessaan päivälehtiin naisten oikeuksista nimimerkillä "A-i-a".

Suomettaren loppu

Kansallisen herätyksen välineeksi vuonna 1847 perustettu Suometar lakkasi ilmestymästä, koska lehdellä ei ollut tarpeeksi tilaajia. Kymmenen vuotta sitten sen levikki oli maan suurin. Sen jälkeen tuon aseman siltä vei ensin suomenkielinen virallinen lehti ja nyttemmin pääkaupungin lehdet. Suomettaren linja miellytti lähinnä maalaisia.

Teatteri

Vuonna 1863 palanut Helsingin teatteri rakennettiin uudelleen jonkin verran muuttuneessa muodossa. Henkilökunta vakinaistettiin ja teatteri saattoi esittää suuria ulkomaisia draamoja. Teatterin tähtinäyttelijä oli ruotsalaissyntyinen Hedvig Raa. Näytelmät esitettiin ruotsiksi. Teatterin omisti yhtiö, joka myi osakkeita asian kannattajille.

Kirjallisuusuutisia

Suomi-aikakauskirjassa julkaistiin Jaakko Lagervallin kertomus En karelsk jägares sorgliga minnen. Vaikka aikakauskirjan nimenä oli Suomi, pääosa kirjoituksista oli edelleen ruotsinkielisiä.

Aleksis Kiveltä ilmestyivät pienoiskomedia Kihlaus ja runokokoelma Kanervala. Päinvastoin kuin suositut näytelmät yleensä Kihlaus tapahtui tavallisen kansan piirissä. Kanervalaa pidettiin kielellisesti epäonnistuneena.

Karl Collan, joka oli myös tunnettujen kuorolaulujen säveltäjä, julkaisi isänmaallisen kirjasen Läsebok på prosa för Finlands ungdom, jota alettiin heti käyttää kouluopetuksessa. Hän myös avioitui tänä vuonna laulajatar Maria Paciuksen, säveltäjä Fredrik Paciuksen tyttären, kanssa.

Otto Donner julkaisi virolaisesta kansaneepoksesta tutkimuksen Kalevipoeg jumalaistarulliselta ja historialliselta kannalta katsottuna.

Julius Krohn julkaisi antologian Helmivyö.

Runoilijapappi Lars Stenbäck laati J.L. Runebergin ja B.O. Lillen ruotsalaisen virsikirjaehdotuksen pohjalta uuden virsikokoelman Förslag till psalmbok. Vaikka vanhojen kirkkovirsien korjaustyötä pidettiin ansiokkaana, tätä hänen virsikirjaehdotustaan ei otettu käyttöön.

Suomalaisten kielimiesten ja poliitikkojen kaltoin kohtelema suomalaisuus- ja kielimies Carl Axel Gottlund julkaisi vanhoilla päivillään, 70-vuotiaana, vihaisia kirjoituksiaan kokoelmana Läsning för Finnar.

Suomenkielinen mielipidelehti

Kirjallinen Kuukauslehti alkoi ilmestyä. Sen perustajina olivat suomalaismieliset nuoret poliitikot professori G.Z. Forsman, joka käytti kirjailija nimeä Yrjö Koskinen, ja Agathon Meurman. Lehdessä julkaistiin varsinkin herrojen omia yhteiskunnallisia kirjoituksia.

Sanakirja

Elias Lönnrotin toisen suuren hankkeen Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan 1. osa ilmestyi. Apulaisena hänellä oli tässä hankkeessa toinen runojen keräilijä Antero Warelius.

Taidetta

Robert Ekmanin Kalevala-aiheinen teos Väinämöisen laulu valmistui Ylioppilastaloon. Vaikka Ekmania pidettiin erinomaisena taiteilijana, tämä teos herätti paljon arvostelua, koska hän ei arvostelijoiden mielestä lainkaan ymmärtänyt suomalaista kansanrunoutta ja sen edustamaa maailmaa. Ekmaninin näkemys Kalevalasta seurasi antiikin myyttikuvastoa.

Ekmanin oppilas B.A.Lindholm maalasi taulun Maantie Itä-Suomessa, joka seurasi hänen toisen opettajansa Werner Holmbergin tyyliä.

Hjalmar Munsterhjelm maalasi yhden Helsinki-kuvistaan, näkymän Katajanokalta, joka kuvaa Helsingin laitakaupunkia. Eugen Hoffers teki samaan aikaan valokuvasarjan Helsingin keskustasta.

Pumpulitehtaan seura

Tampereen Finlaysonin tehtaalle perustettiin Pumpulitehtaan työn tekiäin seura. Aloitteen teki ja rahat toimintaan antoi tehtaanisäntä Wilhelm Nottbeck. Seura hankki kirjastoonsa kirjoja ja lehtiä, joita työntekijät saivat vapaa-aikanaan lukea. Monet työmiehet innostuivat asiasta ja alkoivat sivistää itseään lukemalla lehtiä ja tietokirjoja. Nämä omaksuivat suomenmielisen ajattelutavan. Olihan suomenkieli työmiehen oma kieli.2 Heinäkuussa Finlaysonin tehtaalla oli myös lakko, joka oli ensimmäinen tehdaslakko Suomessa.

Tilastomytty

Senaatin kirjeessä 30. tammikuuta helpotettiin tilastotietojen saamista:

"... edistääksemme tilastollisten tietojen kansankeskistä vaihettamista... olemme määränneet, että kaikenlaiset tilastolliset työt... Venäjänmaalla saadaan maksuttomasti kuljettaa."

Samalla annettiin postitoimistojen päälliköille ohjeet miten menetellä tilastoja sisältävien myttyjen eli pakettien kanssa.


  1. K.M. Armollinen asetus väärästä ilmiannosta ja muusta kunnianloukkauksesta. 26.11.1866
  2. Unto Kanerva, Pumpulilaisia ja pruukilaisia;Pertti Haapala, Tehtaan valossa.