Maailmannäyttely
Suomalainen taide ja kulttuuri sai osakseen suurta huomiota Pariisin maailmannäyttelyssä, joka pidettiin Eiffel-tornin juurella. Näyttely oli ranskalaisille myös vallankumouksen 100-vuotisjuhla.Venäjä ei osallistunut näyttelyyn ja siksi suomalaiset saivat rakentaa sinne oman paviljongin ja hoitaa muutoinkin asiat itsenäisesti. Edellisessä Pariisin näyttelyssä vuonna 1867 suomalaiset olivat Venäjän osastossa.
Suomen osallistumista näyttelyyn arvosteltiin kotimaassa. Senaattori YrjöKoskinen sanoi: "Nuo typerät hommat Pariisin maailmannäyttelyä varten tulevat tekemään meille suunnatonta pahaa."
Kuvassa Suomi saapuu Pariisiin. Helsingin tyttöä on vastassa Pariisin rouva. Tytön hattua koristaa Nikolainkirkon pienoismalli ja veneessä on Suomen vaakuna. EU on Exposition Universelle eli suomeksi maailmannäyttely.
Yrjö-Koskisen ja muiden suomalaisen puolueen johtajien ansiosta senaatti ei antanut avustusta. Osallistumista pidettiin poliittisesti uhkarohkeana kun Venäjä ei ollut mukana. Kaiken lisäksi näyttelyä puuhasivat liberaalit ruotsinkieliset teollisuuspiirit. He hankkivat rahaa valmisteluihin järjestämällä juhlia, arpajaisia, kilpailuja ja esitelmiä. Ranskan vallankumouksen muistoksi laulettiin Haminassa kerran Marseljeesia Topeliuksen sanoin: “Kuului huuto pohjolassa: maailma kuuluu vapaille! ... Ken taistelee, hän voittaaâ€. Sensuuri kiesi laulun.
Suomalaiskansallinen aineisto hallitsi näyttelyä. Esillä oli käsitöitä, puisia esineitä, suksia, täytettyjä eläimiä, kansallispukuja ja maisematauluja. Suomalaisia näytteillepanijoita oli 140. Näistä 75 sai jonkinlaisen palkinnon. Suomen Matkailijayhdistys sai jopa Grand Prix-palkinnon. Sen osasto esitti Suomen eksoottisena ja villinä matkailumaana. Tämä näköjään vetosi Euroopan kaupunkilaisiin. Eräät arvostelijat sanoivat tosin, että liian monet puulusikat antoivat Suomesta takapajuisen kuvan.
Suomalaisista taiteilijoista palkittiin mm. Helena Westermarck ja Eero Järnefelt.
Amerikkalaista menoa esitti Buffalo Bill 250 cowboyn ja intiaanin kanssa. He näyttivät postivaunun ryöstöä ja puhvelinmetsästystä Pariisin ulkopuolella.1