Turun Suomalainen Yliopistoseura perustettiin vuonna 1917. Seuran
tarkoituksena oli suomenkielisen yliopiston perustaminen Turkuun
ja varojen kerääminen tämän päämäärän
toteuttamiseksi. Yliopistoseuran ensimmäiset kymmenen toimintavuotta
olivat aktiivisen keräyksen, yliopiston järjestäytymisen
ja sen toiminnasta koituvan taloudellisen vastuun kantamisen kautta.
Yliopiston toiminnan muotojen vakiinnuttua Yliopistoseura luovutti
koko omaisuutensa Yliopistolle vuonna 1927. Yliopistoseura oli tällöin
saavuttanut päämäärän, jota varten se oli perustettu. Seuraa ei kuitenkaan lakkautettu, vaan sen uudeksi tärkeäksi tehtäväksi nähtiin yliopistontoiminnan
tukeminen. Yliopistonhallintoon seura osallistui vuoteen 1954
saakka, jolloin seura luopui oikeudesta valita edustajansa yliopiston
taloushallintoon.
1900-luvun alun venäläistämistoimenpiteet ja erimielisyydet
suomen kielen asemasta Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa
herättivät suomenmielisissä kulttuuripiireissä
haaveen täysin suomenkielisestä yliopistosta. Perustamisaikataulusta,rahoitusmahdollisuuksista
ja sijaintipaikkakunnasta esitettiin erilaisia käsityksiä.
Turun asiamieheksi innostui Suomalaisen puolueen keskeinen vaikuttaja
K.N. Rantakari, joka siirtyi Turkuun Uuden Auran päätoimittajaksi
kesäkuussa 1911. Vuoden 1913 joulukuussa hän julkaisi
Aika-aikakauskirjassa huomiotaherättäneen artikkelinsa
"Suomalainen yliopisto Turkuun tai ei ollenkaan suomalaista
yliopistoa". Tässä Rantakarin on katsottu lausuneen
Turun yliopiston syntysanat.
Rantakari siirtyi Viipuriin vuonna 1916. Hänen ja Uuden Auran
ympärille muodostunut ryhmä turkulaisia vaikuttajia,
joista keskeisimmiksi tulivat hovioikeuden presidentti Aleksi Käpy
ja lakitieteen kandidaatti T.M. Kivimäki, kokoontui kuitenkin säännöllisesti
keskustelemaan asiasta. Rantakarin ajatusten pohjalta lähdettiin
siitä, että yliopisto oli perustettava yksityisten lahjoitusten
turvin, jolloin se olisi itsenäisempi valtion valvonnasta.
Kannustavana esimerkkinä oli lahjoitusvaroin aloitettu toiminta
ruotsinkielisen yliopiston, Åbo Akademin, aikaan saamiseksi.
Ennen Venäjän maaliskuun vallankumousta vuonna 1917 yliopiston
perustamis hankkeeseen suhtauduttiin kuitenkin varauksin. Katsottiin,
ettei Venäjän tiukka ote Suomesta olisi sallinut hankkeen
julkistamista. Uskottiin enintään voitavan perustaa
yleinen sivistysrahasto suomalaisen kulttuurin edistämiseksi
- mainitsematta mitään erityistä rahaston tavoitetta.
Venäjän maaliskuiset tapahtumat mahdollistivat kuitenkin
itsenäisen keruurahasto-organisaation perustamisen sen omalla
nimellä ja tavoitteet tunnustaen. Rantakari,Kivimäki
ja Käpy kokoontuivat 25.4.1917 neuvottelemaan käytännön
toimenpiteistä keräyksen aloittamiseksi. He asettivat tavoitteekseen
sen, että "suomalaisen yliopiston olisi oltava valmis vuoteen
1940, Turun Akatemian 300-vuotisjuhlaan mennessä". Neljä
päivää myöhemmin päätettiin perustaa Turun Suomalainen Yliopistoseura keräystoiminnan organisoijaksi.
Ensimmäisen kerran yliopistohankkeesta kerrottiin julkisesti
toukokuussa 1917 Snellmanin päivänä yliopistoaatetta
tukevassa juhlassa. Alkukesällä 1917 saatiin senaatin
hyväksyntä yliopistoseuran säännöille. Säännöissä seuran tehtäväksi määriteltiin
yliopiston perustamiseen tarvittavien varojen kerääminen vastaanottamalla lahjoituksia,testamentteja ja jäsen sitoumuksia.
Marraskuun 4. päivänä 1917 pidettiin Turun Suomalaisen
Yliopistoseuran perustava kokous,jossa seuralle valittiin 30-henkinen
hoitokunta. K.N. Rantakari otti yhteyttä professori Uno L.Lehtoseen,
jonka tehtäväksi muodostui yliopistoseuran organisointi.
(Lehtonen toimi keruuta järjestävänä yliasiamiehenä
1.7.1918-30.4.1922; tässä tehtävässä häntä
seurasi J.E. Salomaa1.5.1922-28.2.1923.) Levottomat ajat asettivat
esteitä hankkeen etenemiselle, mutta maan itsenäistyttyä
ja selviydyttyä kansalaissodasta, voitiin työ toden teolla
aloittaa. Yliopistoseura julkaisi lukuisia vetoomuksia lehdissä
ja painoi esitteitä. Valtioneuvos J.R. Danielsson-Kalmari
(Lehtosen ja Rantakarin yhteinen appi) puhuttiin asian taakse
samoinkuin muita merkittäviä pääkaupungin vaikuttajia.
Laadittiin kansalaisille osoitettu kehotuskirjelmä, jonka
allekirjoittajat - 90 tiedemiestä, kirjailijaa ja muuta vaikuttajaa
-lausuivat vakaumuksensa olevan, että maa tarvitsee uuden
suomalaisen yliopiston ja että Turku on sen paikaksi sopivin.
Vuoden 1918 alussa seuran sihteeriksi valittiin filosofianmaisteri
Kaarlo Jäntere ja Länsi-Suomen Osake-Pankki luovutti huoneistostaan
Kauppiaskatu 5:stä seuran käytettäväksi yhden huoneen.
Yliopistoseura tihensi asiamiesverkostoaan ja esimerkiksi 5.tammikuuta
1918 se kääntyi erinäisten kansalaisten ja 22 turkulaisen osakeyhtiön puoleen sulkien "ensivaikeuksistaan suoriutuneen yliopiston
perustamishankkeen asianomaisten suosiolliseen huomioon" ja toivoen
"niin aulista taloudellista kannatusta, kuin tämän
suuren isänmaallisen sivistyshankkeen toteuttaminen vaatii".
Yliopistoseuran piirissä oltiin myös sitä mieltä,
että länsisuomalaisen talonpojan oli "maksettava
velkansa isänmaalle tässä muodossa päästäkseen
uhrauksissa muiden rinnalle, koottava yliopiston vaatimat miljoonat
ja tehtävä se pian siinä varmassa vakaumuksessa,
että loppuvaikeuksien voittamiseksi muu Suomi oli aikanansa
kiiruhtava auttamaan".
Liikemies Kaarle O. Knuutila oli 17. syyskuuta 1918 päivätyllä
lahjakirjallaan luvannut lahjoittaa Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle
miljoona markkaa, jos seuralle 6. joulukuuta mennessä on kertynyt
lahjoituksia 5 milj. markkaa. Kun tavoite määräpäivänä
oli ylitetty,Knuutila luovutti seuran puheenjohtajalle 7. joulukuuta
miljoona markkaa.
6.10.1918 oli kokous Turun Kristillisen Raittiusseuran huoneistossa
toimintaohjelman suunnittelemista varten sekä keräystyön
saattamiseksi laajaan käyntiin. Paikalle kutsuttiin seuran asiamiehet
ja kansalaisia Turusta ja eri puolilta maaseutua. Puhujina olivat
mm. Danielsson-Kalmari, Käpy, Lehtonen, maanviljelysneuvos
Arvi Kontu. Eri puolilla maaseutua päätettiin pitää
kokouksia, joissa selvitettäisiin yliopistoasiaa ja kerättäisiin
lahjoituksia. Jäntereen mukaan tämä ensimmäinen
ns. herätyskokous on Turun yliopiston historian merkittävimpiä tapauksia.
Yliopistoseuran juhla Turussa 5.12.1918 muodostui suureksi isänmaalliseksi
tilaisuudeksi;juhlapuheen piti K.N. Rantakari. Helsingissä
vastaava juhla oli 8. joulukuuta Kansallisteatterissa, jossa juhlapuheen
piti silloinen senaattori E.N. Setälä.
Suurimpia lahjoituksia oli maanviljelysneuvos Alfred Kordelinin
säätiön luovuttama Naantalin Kultarannan tila. Aluksi
suunniteltiin huvila-alueen käyttöä luonnontieteellisenä
tutkimusasemana, kasvitieteellisenä puutarhana, mutta ajatuksesta luovuttiin,
koska katsottiin, että kasvitieteellisen puutarhan tulisi
sijaita lähempänä yliopiston muita laitoksia. Valtion
omistama Iso-Heikkilän alue - johon seura oli saanut käyttöoikeuden maaliskuussa
1919 - katsottiin sopivammaksi ja siihen seura sai omistusoikeuden luovuttamalla
sitä vastaan Kultarannan tasavallan presidentin kesäasunnoksi.
Lahjoitustoiminnan vauhdittamiseksi järjestettiin eripuolilla
Suomea lukuisia juhlia, joissa hankittiin lisää jäseniä
yliopistoaatteen taakse. Juhlaohjelmien laatimiseen osallistui
tiedemiehiä, taiteilijoita ja valistusjärjestöjä
eri puolilta Suomea. Myös maan suomenkielinen lehdistö
antoi tukensa puolueisiin katsomatta.
Säveltaiteilijat ja kirjailijat osallistuivat yliopistojuhliin
ohjelman suorittajina. Myös kuvaamataiteiden merkittävät
edustajat halusivat osallistua Turun yliopiston luomiseen ja päättivät,
että"maamme taiteilijat teoksillaan - kukin parhaimmallaan
ja edustavimmallaan- kaunistaisivat vastaisen yliopiston keskeisintä
huonetta tai salia". ProfessoriArmas Lindgren teki lahjaksi piirustukset
kansliahuoneen sisustamista ja kalustamista varten.Taiteilija
Eric O.W. Ehrström suunnitteli rehtorin kanslian ja odotushuoneen
lamput ja viisiosaisen lattiaryijyn. Lamput olivat Lahden kaupungin
lahja, ryijyn puolestaan lahjoittivat Kokemäen, Tyrvään,
Huittisten, Harjavallan, Punkalaitumen ja Nakkilan naiset. Turun
Suomalaisen Yliopiston Tamperelaiset Ystävät lahjoittivat
kanslerin huoneen kalustuksen. Turun suomalaiset naiset antoivat
puolestaan marmorisen korkokuvan, joka koristi silloista kirjastoa;
nyttemmin se on päärakennuksen pohjakerroksen seinällä.
Taiteilija Ehrström suunnitteli lisäksi yliopiston tunnusmerkit:
lipun, sinetin ja rehtorin juhlaviitan. Porilaiset naiset lahjoittivat
lipun ja Rauman naiset juhlaviitan. Professori Emil Wikström
suunnitteli yliopiston avajaisia varten muistorahan, jonka etupuolelle
lyötiin taiteilija Eric O.W. Ehrströmin suunnittelema
yliopiston sinetti ja takapuolelle eri tieteitä symboloiva kuvioryhmä.
Yliopisto sai useilta taiteilijoilta lahjaksi sekä muotokuvia
että muita maalauksia.
Helmikuun 28. vuonna 1920 tehtiin päätös yliopiston perustamisesta
ja seuraavana päivänä järjestettiin Lounais-Suomen
yliopistojuhlat Palokunnantalolla ja Teatterissa. Palokunnantalolla
puhuivat Kaarlo Jäntere, Artturi H. Virkkunen ja K.S. Laurila
ja teatterin juhlailtamissa Aleksi Käpy, Uno Holmberg ja Maila
Talvio. Runoilija Eino Leino oli juhlia varten kirjoittanut runon
"Vapauden valkeuden aamussa", ja Palokunnantalo oli
koristeltu kuvanveistäjä EmilCedercreutzin sarjalla suomalaisuustaistelijoiden
siluetteja, jotka myöhemmin sijoitettiin yliopiston kirjastoon.
Myös säveltäjät olivat lahjoittaneet juhlia varten uusia teoksiaan.
Yliopistoseuran hoitokunta vahvisti uuden yliopiston ensimmäiset
säännöt maaliskuussa 1921ja valitsi niiden edellyttämän
kanslerin, joka oli yliopiston korkein hallintomies. Professorit muodostivat
konsistorin, jonka puheenjohtajana toimi rehtori. Molemmat tiedekunnat
ratkaisivat opetukseen liittyvät kysymyksensä dekaaninsa
johdolla. Ensimmäinen kansleri J.R.Danielsson-Kalmari nimitti
jo toukokuussa 1921 yliopiston ensimmäiset seitsemän
professoria. Ensimmäiset professuurit, neljä humanistisiin aineisiin
ja kolme luonnontieteisiin, toimivat aluksi kokonaan lahjoitusten
turvin. Tekla Järnströmin huomattavan lahjoituksen ansiosta
ja siihen liittyneen ehdon vuoksi oli jo vuonna 1920 päätetty kutsua
kotimaisen ja yleisen kirjallisuustieteen professoriksi maisteri
V.A. Koskenniemi. Suomenkielen ja sen sukukielten professorin
virkaan kutsuttiin filosofian tohtori Heikki Ojansuu, Suomenhistorian
professorin virkaan kouluneuvos A.H. Virkkunen, kasvitieteen professoriksi
filosofian tohtori Johan Liro ja eläintieteen professoriksi filosofian
tohtori W.M. Linnaniemi. Dosentti Eino Kaila kutsuttiin filosofian
professoriksi ja filosofian lisensiaatti Matti Palomaa kemian professoriksi.
Professori Virkkunen valittiin ensimmäiseksi rehtoriksi.
Avajaisjuhlallisuudet järjestettiin 27.6.1922 entisen Akatemiatalon
juhlasalissa. Yliopistoseuran hoitokunta tyytyi melko vaatimattomiin
avajaisiin, joissa ensimmäiseksi rehtoriksi nimitetty professori
A.H. Virkkunen piti puheen. Sen jälkeensiirryttiin kulkueena
Tuomiokirkkoon juhlajumalanpalvelukseen. Illalliset järjestettiin
Hamburger Börsin yläsalissa.
Turun Suomalainen Yliopisto aloitti toimintansa kauppatorin varrella
entisen hotelli Phoenixin kiinteistössä. Phoenixiin sisustettiin
etupäässä lahjoitusten turvin kanslerin huone ja
rehtorin kanslia sekä muita yliopiston tiloja. Hotellin ravintolasalista tehtiin
yliopiston kirjaston lukusali.
Opetus alkoi 27. kesäkuuta 1922. Ensimmäisen varsinaisen
lukuvuoden alkaessa yliopistonkirjoissa oli 87 opiskelijaa. Opiskelijamäärä
kasvoi hitaasti.Yliopiston ensimmäisen viisivuotiskauden
päätyttyä nimikirjaan kirjoittautuneiden opiskelijoiden
määrä kohosi ensimmäisenkerran yli kahdensadan.
Huolimatta siitä, että yliopiston perustamista Turkuun
pidettiin kokokansan hankkeena, oli yliopisto toimintansa alkuvuosina
lähinnä Lounais-Suomen nuorison koulutuspaikka.
Humanistisen ja luonnontieteellisen opetuksen lisäksi1920-luvun
puolivälissä suunniteltiin valtiotieteellisen koulutuksen,
erityisesti sanomalehti opetuksenantamista. Koska suuri osa yliopistokeräyksen
lahjoittajista oli maanviljelijöitä, niin tutkittiin
myös mahdollisuutta aloittaa maatalouskorkeakoulutus Turussa.
Nämä suunnitelmat eivät toteutuneet.
Alun perin vihkiäisjuhla oli suunniteltu järjestettäväksi
avajaisten yhteydessä, mutta yliopiston keskeneräisyyden
ja varojen puutteen vuoksi juhlia päätettiin lykätä
ensimmäisen lukuvuodenloppuun ja pitää se Snellmanin
päivänä 1923. Tämä suunnitelma jäi
toteutumatta siitä syystä,että samana päivänä
paljastettiin pääkaupungissa Snellmanin patsas. Asiaan
palattiin vasta, kun katsottiin että aika on kypsä yliopiston
irrottautumiseen yliopistoseurasta. Vihkiäisjuhla japromootiotilaisuus
päätettiin pitää Snellmaninpäivänä 1927, jolloin yliopisto oli ehtinyt olla toiminnassa viisi vuotta.
Vuonna 1927 oli myös kulunut tasan sata vuotta vanhan Turun Akatemian
viimeisestä maisterinpromootiosta.Vihkiäisjuhlallisuuksien
ohella promovoitiin maisteriksi 29 ja tohtoriksi 6 henkilöä.
Kunniatohtoriksi promovoitiin yliopiston ensimmäinen kansleri
J.R. Danielsson-Kalmari. Ko. päivänä allekirjoitetulla lahjakirjalla
yliopistoseuraluovutti omaisuutensa Turun yliopiston hallintaan.
Akateeminen juhlakulkue eteni yliopistorakennuksesta Aurakatua
pitkin Auransillalle ja sitten pitkin Itäistä Rantakatua
kohti entistä Akatemiantaloa. Kulkueen edessä kannettiin
yliopiston lippua. Sitä seurasi kaksi kursoria hopeasauvat
kädessään, ja heidän jälkeensä käveli
yliopistonkansleri E.N. Setälä. Kansleria seurasi yliopiston
virkakuntarehtori Koskenniemen johdolla. Promovoitavien ryhmän
kärjessä kulki promoottori, professori Palomaa. Sen jälkeen
olivat vuorossa yliopiston opiskelijat. Juhlakulkueen viimeisenä
ryhmänä oli yliopiston hoitokunta. Lahjakirjalla, joka
allekirjoitettiin 12.5.1927, yliopistoseura luovutti omaisuutensa
yliopiston hallintaan. Lahjakirjaa säilytetään Turun
yliopiston hallintohuoneen vitriinissä.
