haku Agricola - Suomen historiaverkko kartta
uutta hakemisto


Nigerialaiskirjeitä
AGRICOLA




Nigerialaiskirjeet ovat sähköposteja, joissa vastaanottaja pyritään saamaan mukaan miljoonien dollarien rahansiirtoon Afrikasta muualle. Vastaanottajalle luvataan suuria provisioita. Ne toimivat vakiintuneiden kulttuuristen konventioiden ehdolla toistaen tuttua käsitystä Afrikasta vieraana "toisena", joka kuitenkin voi antaa mahdollisuuden riskinottajalle ja seikkailijalle. Huijaus yritetään myydä meille meidän tuntemiemme Afrikka-käsitysten avulla.

Jos joku tarkkailisi, mitä kirjoitan tietokoneella aina työpäiväni aluksi, hänen huomionsa kiinnittyisi varmasti jatkuviin d-kirjainten painalluksiin. Mutta eihän d ole todellakaan suomenkielen yleisimpiä kirjaimia. Mistä on kyse? D-kirjainten painelu liittyy aamuiseen rituaaliin, sähköpostien lukemiseen ja mainospostien tuhoamiseen, delete-toimintoon Pine-sähköpostiohjelmassa.

Roskapostin eli spämmin, sähköisen sikanautasäilykemössön, määrä on lisääntynyt jatkuvasti. Roskaposti-termillä viitataan mainossähköposteihin, virusviesteihin ja ylipäätään massoina lähetettäviin viesteihin, joita vastaanottaja ei ole halunnut. (Roskaposti-ilmiöstä laajemmin ks. esim. Kai Puolamäki: Ei-toivottu viestintä Internetissä

Julkisuudessa ja tavallisesti tutkimuksessa roskapostia tarkastellaan nimenomaan ongelmana, josta on päästävä eroon teknisten sovellusten, kansalaisaktivismin ja lainsäädännön keinoin. Ponnistelut eivät välttämättä humanistia auta. On kuitenkin yksi tapa, jolla humanisti saa roskapostista siedättävämpää: hän voi kerätä ja tutkia roskapostiviestien sisältöä! Tämä artikkeli tarjoaakin pienen alustavan tutkimuksellisen ekskursion yhteen roskapostin lajityyppiin, niin kutsuttuihin nigerialaiskirjeisiin. Tyypittelen tässä nigerialaiskirjeitä sisällöllisesti ja maantieteellisesti. Toisessa yhteydessä olen käsitellyt myös - alustavasti tosin silloinkin - samaa aineistoa kriittisemmin suhteessa afrikkalaisuuden esittämiseen ja kuvaamiseen sekä välillä avoimen rasistisia sävyjä saaneisiin vastahuijauksiin (A good friend ndeded. Nigerialaiskirjeet ja Afrikan kuva digitaalisessa maailmassa. Esitelmä Mediatutkimuspäivillä Tampereen yliopistossa 30.1.2004).

Nigerialaiskirjeet eli 419-petokset ovat sähköposteja, joissa vastaanottaja pyritään saamaan mukaan miljoonien dollarien rahansiirtoon Afrikasta muualle. Vastaanottajalle luvataan suuria provisioita summasta. Kyseessä on huijaus, jossa vastaanottaja pikemminkin on vaarassa menettää tuhansia euroja.

Nigerialaiskirjeistä on useita variaatioita, ja niitä on ollut olemassa jo vuosikymmeniä ennen sähköpostin yleistymistä. Aikaisemmin vastaavat bisnesehdotukset on vain lähetetty kirjeitse tai faksilla, mutta nimenomaan sähköposti on mahdollistanut petosten massalevikin. Kansainvälisesti käytetty 419-numero viittaa Nigerian rikoslain kohtaan, joka käsittelee petoksia.

Kirjeet ovat peräisin usein Länsi-Afrikan maista, erityisesti Nigeriasta, ja joidenkin väitteiden mukaan petoskirjeet ovat jopa kolmanneksi tai viideksi tärkein elinkeino Nigeriassa. Samojen lähteiden mukaan useat muihin maihin sijoitetut kirjeet ovat itse asiassa peräisin nigerialaisilta lähettäjiltä, vaikka samantapaisia yksittäisiä petosyrittäjiä on muissakin maissa (ks. esim. Nigeria - The 419 Coalition Website; Hintikka 2003. 419-viestien sisällöstä ja rakenteesta ks. myös Public Awarness Advisory Regarding "4-1-9" or "Advance Fee Fraud" Schemes ).

Tutkimuksen aineistoksi keräsin alkusyksystä 2003 noin kahden kuukauden ajan kaikki nigerialaiskirjeet, joita kahteen vakituisesti käyttämääni sähköpostiosoitteeseeni tuli. Tämän lisäksi täydensin aineistoa muutamalla kahden "ulkopuolisen kerääjän" jatkolähettämällä kirjeellä. Poistin joukosta viestien täsmälliset kopiot, jonka jälkeen tutkimusaineistoni koostui 57 viestistä. Yhteensä niissä kerrottiin yli 1 miljardin 230 miljoonan dollarin rahamäärien siirtämisestä. Jos olisin auttanut kaikissa siirroissa, oma laskennallinen osuutena rahoista olisi kohonnut noin 290 miljoonaan dollariin. Jos kirjeissä ei mainittu siirrossa auttajan osuutta rahoista, käytin laskelmissa 20 prosentin standardiosuutta.

Vähän yli kolmasosa kirjeistä sijoittui Nigeriaan ja noin kolmasosa Länsi-Afrikan ulkopuolisiin maihin. (ks. Kuva) Sähköpostit oli tosin lähetetty usein muiden maiden postipalvelimien kautta. 32 prosenttia viesteistä tuli Suomen, Itä-Euroopan, Zimbabwen Hararen ja Etelä-Afrikan Kapkaupungin lävistävältä aikavyöhykkeeltä (GMT+2), 30 prosenttia Yhdysvaltojen keskilännen, esimerkiksi Arizonan Phoenixin ja Coloradon Denverin aikavyöhykkeeltä (GMT-7, erityisesti useat "Nigeriasta" tulleet kirjeet) ja 14 prosenttia muun muassa Länsi-Euroopan ja Nigerian pääkaupungin Lagosin kautta kulkevalta aikavyöhykkeeltä (GMT+1). Aineisto on suppea verrattuna nigerialaiskirjeiden kokonaismäärään, sillä petosten vastustajien arkistoissa on jopa tuhansia erilaisia kirjeitä. 57 kirjeen otos antaa kuitenkin jo varsin kattavan kokonaiskuvan 419-sähköpostikirjeiden perusrakenteesta ja rakenteellisista vaihteluista lajityypin sisällä tällä hetkellä.

Virkamies pulassa

Maanantaina 1.9.2003 Moses I. Gambiasta pyytää apua. Hän työskentelee maansa rahaministeriössä. Moses on kahden toverinsa kanssa saanut käsiinsä suuren summan rahaa, kokonaista 12,5 miljoonaa dollaria, joita Moses ei voi virkasyistä siirtää itselleen ulkomaille. Tai rahat ovat itse asiassa jo ulkomailla tilillä odottamassa, mutta niitä pitäisi vielä saada siirrettyä kolmanteen maahan, jotta kolmikko saisi ne käyttöönsä. Moses pyytää minua liikekumppaniksi. Jos annan tilin käyttöön rahansiirtoa varten, saan summasta 20 prosenttia.

Moseksen yhdeydenotto toimii tässä mallina nigerialaiskirjeiden ensimmäisestä perustyypistä, jossa joko ministeriön, pankin tai rahaston työntekijä on saanut epäselvissä olosuhteissa käsiinsä miljoonia dollareita. Rahojen oikeaa omistajaa ei joko tyypillisesti pystytä jäljittämään tai sitten hän on ulkomaalainen liikemies, joka on kuollut joko auto- tai lento-onnettomuudessa. Rahat ovat peräisin yleensä joko öljybisneksestä (erit. Länsi-Afrikka) tai timantti- ja jalometallikaupoista (erit. eteläinen Afrikka).

"Virkailija pulassa" -kirjeitä eli bisnesviestejä aineistostani on yli puolet (30 kappaletta). Nimenomaan Nigeriaan sijoittuvat kirjeet ovat poikkeuksetta tätä tyyppiä. Muita tavallisia maita ovat Etelä-Afrikka, Mauritius ja Benin. Erityisesti kaksi ensimmäistä ovat suuria Afrikan maita, joilla on merkittäviä luonnonvaroja ja joissa alueelliset konfliktit tai ongelmat eivät ole viime aikoina kärjistyneet täysimittaisen sisällissodan asteelle, vaikka niissäkin on ollut levottomuuksia. Mauritius on puolestaan pieni saarivaltio Madagaskarin itäpuolella ja tuttu suomalaisille lähinnä eksoottisena turistikohteena.

Tämän tyypin nigerialaiskirjeet on lähes poikkeuksetta otsikoitu kiireellisiksi liiketarjouksiksi. Tavallisia otsikoita ovat "Urgent offer", "Urgent business transaction", "Mutual benefit" ja "Business facilitation". Tyypillisiä niissä ovat myös pienet kirjoitusvirheet, jotka ovat joko tahattomia tai tahallisia paikallisvärin tuottajia ("Drear friend", "Very irgent business matter"). Otsikot viittaavat luottamuksellisuuteen, salaisuuteen ja kiireellisyyteen, jonka vaikutelmaa korostetaan netiketissä huutamiseksi koetulla versaaliaakkosten (isojen kirjaimien) käyttämisellä. (ks. esim. Netiquette Homepage , Following the "Netiquette" rules that govern on-line communication, Timo Kiravuo: News-etiketti, ) Yhteydenotot ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta englanninkielisiä. Yhdestä viestistä löytyvät saman kirjeen osina sekä englannin- että ranskankieliset versiot.

Kirjeiden rakenne on lähes vakio. Kirjeen alussa lähettäjä esittelee itsensä ja poikkeustapauksissa mainitsee, miksi kirje on lähetetty nimenomaan kyseiselle vastaanottajalle. Sen jälkeen kirjoittaja kertoo rahojen tarinan ja tekee lopuksi rahansiirtoehdotuksen, jossa tavallisesti kerrotaan summan lisäksi osapuolten prosenttiosuudet kokonaissummasta. Osapuolia on joko kaksi tai kolme. Siirron ehdottajan ja toteuttajan lisäksi 5-10 prosentin osuus varataan siirtokustannuksiin ja palkkioihin. Siirrettävä summa vaihtelee 6,5 miljoonasta dollarista aina 45 miljoonaan ja toteuttajan prosenttiosuus kymmenestä neljäänkymmeneen. Rahasummat ilmoitetaan aina dollareina, tyypillisenä globaalina ja varmana standardivaluuttana. Siirrettävä summa kerrotaan aina mutta prosenttiosuuksia ei, vaan ne saattavat olla "neuvoteltavissa". Kirjeen lopussa tavanomaisesti korostetaan lisäksi siirron turvallisuutta ja poikkeustapauksissa vielä sanoudutaan irti 419-petoksista.

Väkivallan rikkaat uhrit

1.10.2003 postilaatikossani on uusi viesti. Zimbabwelaissyntyinen Sophie K. kertoo hädästään. Hänen isänsä oli suosittu musta Mugabea vastustanut viljelijä, joka oli saanut surmansa Zimbabwen maanomistuslevottomuuksien aikana. Isä oli aavistanut vaaran ja lähettänyt 8,5 miljoonaa dollaria vanhimman tyttärensä Sophien mukana tallelokeroon Etelä-Afrikkaan. Rahat oli tarkoitettu uuden tilan perustamiseen Swazimaahan. Rahojen siirtäminen pois Etelä-Afrikasta on osoittautunut mahdottomaksi, mistä syystä Sophie tarjoaa minulle liikekumppanuutta, jos auttaisin ulkomaisten investointikohteiden löytämisessä tai antaisin pankkitilini hänen käyttöönsä. Palkkioksi saisin 10 prosenttia kokonaissummasta. Viisi prosenttia rahoista käytettäisiin kuluihin ja loput jäisivät Sophien suvulle.

Edellinen on esimerkki nigerialaiskirjeiden toisesta alalajista, konfliktikirjeistä. Niitä voisi kutsua myös sukudraamakirjeiksi, sillä niissä avuntarjoajan lähiomainen on kuollut maansa levottomuuksissa ja sukulaiset pyrkivät siirtämään huomattavaa rahasummaa ulkomaille. Konfiktikirjeitä oli koko tutkimusaineistosta vajaa puolet (27 kappaletta).

Konfiktikirjeiden keskeisimpiä maita ovat Zimbabwen lisäksi Sierra Leone, Liberia sekä Kongon tasavalta (Zaire). Kaikissa maissa on viime vuosina ollut levottomuuksia, jotka ovat ulkomaanuutisista tuttuja. Sukudraamakirjeissä mainitaan useimmiten nimeltä joku keskeinen poliittinen ja/tai sotilasjohtaja (esim. Robert Mugabe tai Charles Taylor). Kirjoittajan miespuolinen sukulainen, esimerkiksi isä, puoliso tai setä on joutunut joko johtajan toimien uhriksi tai vaihtoehtoisesti häntä vastaan hyökänneiden kapinallisten uhriksi, jos sukulainen on työskennellyt kyseisen johtajan avustajana tai kenraalina.

Kuolleen sukulaiset ovat joutuneet lähtemään maanpakoon, mutta heillä on tallessa suuria rahasummia. Varat auttaisivat pääsemään uuden elämän alkuun jossain rauhallisemmassa paikassa, joko Euroopassa (tavallisesti Hollanti) tai eteläisessä Afrikassa. Huomionarvoista Zimbabween sijoittuvissa tarinoissa on se, että niissä jokaisessa mainitaan, että kuollut henkilö on musta eikä valkoinen kuten useimmat uutisissakin mainituista suurtilojen omistajista, jotka ovat kärsineet Mugaben maareformista. Tällä toteamuksella ikään kuin halutaan korostaa dramaattisuutta ja vedota tunteisiin tilanteessa, jossa omat heimoveljet ovat pettäneet pyyteettömän ja pidetyn viljelijän. Valkoisen ihmisen kuvaaminen uhrina koetaan ilmeisesti ongelmalliseksi. Muihin maihin sijoittuvissa kirjeissä uhrit määrittyvät ikään kuin automaattisesti mustiksi ilman että ihonväriä tai etnistä taustaa tarvitsee korostaa.

Rakenteeltaan kirjeet ovat yhteneviä "virkailija pulassa" -kirjeiden kanssa ja rahasummalupauksetkin ovat samanlaisia. Viestien kokonaissävy on tosin astetta dramaattisempi ja tunteisiin sekä moraaliin vetoava, mikä näkyy otsikoista alkaen. Nyt kyse ei ole pelkästään viileästä liiketoiminnasta vaan myös katastrofin uhrien auttamisesta. Viestintätyyliä voisikin kutsua retoriseksi kaksoisstrategiaksi, joka vetoaa sekä "liiketoimintafaktoillaan" sekä katastrofiuutisoinnista tutun personoivan tunnerekisterin avulla. Otsikoissa alleviivataan ystävyyttä, salaisuutta ja kiireellisyyttä ("Dear friend", "Assistance please", "Please help me", "Top Confidential"). Itse teksteissä korostetaan suvun tai perheen hätää, pelastumisen täpäryyttä, vainoojan petollisuutta sekä toivoa paremmasta huomisesta. Kirje voi päättyä Jumalan tai Allahin siunauksen toivotuksiin. Viestin vastaanottajalla on mahdollisuus tehdä moraalisesti korkea ratkaisu ja hyötyä avusta samalla taloudellisesti.

Tuttu ja tuntematon nigerialaiskirjeissä

Kaiken kaikkiaan nigerialaiskirjeissä on eroja mutta myös paljon yhtäläisyyksiä. Nigerialaiskirjeet toimivat vakiintuneiden kulttuuristen konventioiden ehdolla. Ne pitkälti toistavat tuttua käsitystä Afrikasta vieraana toisena, väkivaltaisena mantereena, joka kuitenkin voi antaa mahdollisuuden riskinottajalle ja seikkailijalle. Afrikka on romantisoitu peli, joka lupaa jännitystä ja rikkauksia - usein toisten epäonnen kustannuksella. Huijaus yritetään myydä meille meidän tuntemiemme Afrikka-käsitysten avulla.

Osa kirjeistä vetoaa samantapaisilla keinoilla kuin viralliset avustusjärjestöt rahaa kerätessään. Poikkeavaa on lähinnä se, että hätä yksilöityy tiettyihin henkilöihin sekä se, että auttamalla vastaaja voi itsekin hyötyä rahallisesti. Yksilökohtaloinen kuvaaminen on toki tuttu journalismin ja mainonnan keino, mutta tässä se jalostuu näyttämään henkilöltä henkilölle -viestinnältä, joka kuitenkin toimii vallitsevan Afrikka-kuvaston ehdoilla. Se kohtelee Afrikkaa yleisenä mustana alueena nostamatta juuri yksilöllisiä tai erityisiä kokemuksia esiin. Yksilölliset ja erityisetkin kokemukset ovat aina toistuvia, toistensa kaltaisia.

Ensi syksynä tarkoitukseni on toistaa tutkimus ja testata, onko nigerialaiskirjeiden määrässä ja sisällössä tapahtunut muutoksia. Jo nyt on nähtävissä, että roskaposti(ttaja)t reagoivat ajan ilmiöihin. Yhdysvaltojen Lähi-Idän toimien seurauksena ainakin jotkut nigerialaiskirjeet sijoittavat tarinansa Afrikan ulkopuolelle.

Jaakko Suominen

Agricolan Tietosanomien pääsivulle

Tämän numeron pääsivulle
Lehden arkisto
Lehden toimituskunta
Kaikkien numeroiden sisällysluettelot yhtenä tiedostona



Uutiset ja keskustelu | Ajankohtaista | Historian äärelle | Julkaisut
Agricolan kartta | Haku Agricolasta | Hakemisto | Uutta!
Tekijät | Palaute | Etusivulle

Etusivulle