Lähetystyö nousi 1800-luvun puolivälissä nuorisoliikkeeksi. Sellaisena se kuului muiden herätysliikkeiden tapaan aikakauden kansanliikkeisiin. Ne olivat luonteeltaan demokraattisia sikäli, että ne nousivat rahvaan keskuudesta ja sulkivat joukkoonsa kouluttamattomia toimijoita. Vaikuttavin lähetysjohtaja Martti Rautanen oli inkeriläisen maaorjan poika ja muut ensimmäiset lähetit talonpoikia ja käsityöläisiä. Lähettien rekrytoitumista koordinoi Suomen Lähetysseura, joka valitsi Lounais-Afrikan suomalaisten lähetystoiminnan kentäksi. Lähetysseuran vastaanottamat kirjeet ovat lähetystyön järjestymisen ja ongelmien elävä lähde-aineisto.