Pro gradu: Kriisi Ruotsin valtiopäivillä 1742

[Tapio Onnela]

Pro gradu, Juha Mikkonen: Takana onneton sota, edessä uhkaava rauha – Antautumisen aiheuttaman kriisin kohtaaminen Ruotsin valtiopäivillä syksyllä 1742

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO
Tiedekunta – Faculty
Humanistinen tiedekunta Laitos – Department Historian ja etnologian laitos
Tekijä – Author Mikkonen, Juha Aleksis
Työn nimi – Title Takana onneton sota, edessä uhkaava rauha –
Antautumisen aiheuttaman kriisin kohtaaminen Ruotsin valtiopäivillä syksyllä 1742
Oppiaine – Subject Suomen historia
Työn laji – Level Pro gradu
Aika – Month and year Maaliskuu 2006
Sivumäärä – Number of pages 240

Tiivistelmä – Abstract
Tutkimuksen kohteena on Ruotsin valtiopäivillä syksyn 1742 aikana pidettyjen säätyjen täysistuntojen muodostama kokonaisuus. Valtakunta oli tuolloin kriittisessä tilanteessa, kun säätyjen itsensäaloittama sota Venäjää vastaan oli päättynyt selvään tappioon, mutta rauhaa ei ollut vielä solmittu. Tutkimuksen tarkoituksena on luoda kokonaiskuva siitä, millaisista tekijöistä kohteena oleva poliittisen toiminnan kenttä koostui ja miten se kohtasi kriisin, jonka antautuminen oli aiheuttanut. Kriisi piti sisällään vakavia, sekä ulkoisia että sisäisiä ongelmia, joihin valtiovallan oli otettava kantaa heti tappion jälkeen ennen kaikkia muita rauhaan siirtymisen toimenpiteitä. Tutkimuksen lähdeaineistona ovat säätyjen täysistunnoissa pidetyt valtiopäiväpöytäkirjat, joihin kirjattuja keskusteluja lähestytään temaattisten tutkimuskysymysten kautta.

Kriisi oli kaikille yhteinen, mutta sen kohtaaminen ei. Jo jokainen yksittäinen valtiopäivämies saapui valtiopäiville omista lähtökohdistaan käsin ja näki tilanteen omien prioriteettiensa kautta. Myös säädyillä oli omat ominaispiirteensä, etuoikeutensa, velvollisuutensa ja intressinsä, jotka kaikki vaikuttivat siihen, kuinka kriisi ymmärrettiin ja kuinka siihen suhtauduttiin. Säätyjen erilaisten lähtökohtien lisäksi myös aikaisempien valtiopäivien ja vuosikymmenten tapahtumat muovasivat valtiopäivien kokonaisuutta kriisitilanteessa. Oma vaikutuksensa oli myös ajan henkisellä taustalla; esimerkiksi uskonnon merkitys nousi selvästi esiin. Toimijoiden erilaisten lähtökohtien ja ajan aatteelliseen taustaan kuuluvien ihanteiden yhteentörmäys kriisitilanteessa aiheuttivat paineita myös vallitsevaa poliittista kulttuuria kohtaan.

Tappion aiheuttama tilanne oli vaikea jo ulkoisten uhkatekijöiden ansiosta. Ehdottomasti suurin ongelma oli se, että vihollinen oli jälleen ottanut koko Suomen hallintaansa. Ruotsalaisten vaihtoehdot tilanteen selvittämiseksi olivat varsin vähäiset. Usein valtiopäivien toiminta olikinvain reagointia eteen tuleviin tilanteisiin, mutta toisinaan avautui mahdollisuus myös omaan aloitteelliseen toimintaan. Joissakin koko valtakuntaa koskevissa asioissa säädyt pystyivät toimimaan jopa yhdessä. Esimerkiksi uuden kruununperijän valinta, joka nähtiin erääksi syksyn tärkeimmistä asioista ja jonka suurin tavoite oli Suomen takaisin saaminen rauhanneuvotteluilla, onnistui varsin nopeasti ja lopulta huomattavan yksimielisyyden vallitessa. Ikävä kyllä saavutus valui sittemmin hukkaan. Useammin valtiopäivien rintama kuitenkin hajaantui ja säädyt kääntyivät toisiaan vastaan. Kriisin sisäpoliittinen ulottuvuus oli siis vähintään yhtä vakava, kuin ulkoinen. Näkemykset ja rintamalinjat vaihtelivat asiakysymysten mukaan, mutta varsin pian kävi ilmi, että talonpoikaissääty saattoi esiintyä rohkeasti ja aggressiivisesti, kun taas aatelissääty oli enemmänkin puolustuskannalla. Pappissääty ja porvarissääty tasapainoilivat tässä välissä omine ongelmineen. Säätyjen eroavaisuudet ja kriisin aiheuttamat valtakunnan sisäiset ongelmat johtivat siis säädyt toimimaan ja reagoimaan myös toistensa suhteen.

Asiasanat – Keywords 1740-luku, Ruotsin valtakunta, valtiopäivät, säädyt, sota, rauha, kriisi
Säilytyspaikka – Depository Historian ja etnologian laitos

Muita tietoja – Additional information
Saatavana Pdf-tiedostona:

http://thesis.jyu.fi/06/URN_NBN_fi_jyu-2006315.pdf