Tapio Onnela kirjoitti:Niin no, ei se mielestäni ole kovin hyvä argumentti sille, että Afganistan pitäisi jättää talebaneille.
Sitä nyt ei kaiketi kukaan ehdottanutkaan. Se, mitä mielestäni ainakin yritin sanoa oli, että ajan mittaan Afganistaninkin on kyettävä suoriutumaan näistä tehtävistä omin voimin. Kansainvälinen yhteisö voi silti edelleen jatkaa sekä taloudellista että materiaalista apua, ja ylläpitää sotilasneuvonantajain edustustoa.
Tämä on se ensi siirtymävaihe, mihin pitäisi tällä hetkellä kaiketikin pyrkiä. Jos kerran Kabulin hallitus pysyi pystyssä ja piti islamistit kurissa vuoteen 1992 asti niin kauan kuin Neuvostoliitto oli koossa ja antoi materiaalitukea, miksipä ei myös YK voi ennemmin tai myöhemmin tyytyä turvaamaan Afganistanin rauhaa samoin epäsuorin menetelmin?
Jatkan kuitenkin urputtamista: jos kv. yhteisö jättäisi Afganistanin oman onnensa nojaan ja talebanit palaisivat valtaan niin kriisi voisi levitä Pakistaniin, joka on sentään ydinasevaltio. Kyllä tästä tulisi ongelmia MYÖS suomalaisille. En usko, että YK:lla on muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa vaikeaa kriisinhallintaoperaatiota, jossa voi mennä kyllä vielä kymmeniä vuosia.
Iso-Britannia on esittänyt arvion, että brittiarmeija tulisi pysymään Afganistanissa ainakin neuvonantajatehtävissä vielä vuonna 2050, mikä saattaa olla ihan realistinen otaksuma.
Miksi Suomi sitten osallistuu YK:n operaatioon? Miksi ei osallistuisi? Pitäisikö Suomen erota YK.sta?
No ei, mutta sitä voi kysyä, miksi juuri
Afganistan on Suomelle niin tärkeä, ja onko Suomella välttämättä intressejä tai resursseja toimia juuri tällä alueella enää kovin paljon pitempään. Ei siinä ole mitään väärää, että yksittäinen maa tekee tilannekohtaisen päätöksen konflikteihin osallistumisesta näillä perusteilla, sillä tavallahan kaikki Yhdistyneiden Kansakuntain jäsenmaat menettelevät.
Eihän Suomi ole menneisyydessäkään ottanut osaa joka ikiseen operaatioon. Kongossa ja Ruandassa ei suomalaisia rauhanturvaajia esimerkiksi ollut, vaikka irlantilaisia ja kanadalaisia oli mukana molemmissa. Kongon kriisi onkin muuten sinänsä hyvä esimerkki, koska myös silloin YK joutui sisällissodan osapuoleksi. Muiden mukana myös Ruotsin ilmavoimat osallistuivat YK:n lipun alla
aktiivisesti taisteluihin Katangan separatisteja vastaan.
Omasta puolestani en ainakaan lisäisi suomalaisten rauhanturvaajain määrää Afganistanissa. Mahdollinen päätös asteittaisesta vetäytymisestä kannattaa tehdä yhdessä Ruotsin kanssa, ja tämänkin jälkeen Suomen on totta kai syytä jatkaa materiaaliapua sekä jättää paikan päälle muutama sotilastarkkailija ja neuvonantaja.
Lisäksi, toistamiseen: niin kauan kuin Suomi ylläpitää joukkoja Afganistanissa, olisi valtiovallan syytä tunnustaa realiteetit ja vaatia Suomelle keskeisempää roolia myös niissä pöydissä, missä poliittiset, strategiset ja operatiiviset päätökset tehdään. On aivan sama, kutsutaanko tapahtumia sodankäynniksi vai rauhanturvaamiseksi; joka tapauksessa kyse on Clausewitzin sanoin politiikan jatkamisesta toisin keinoin. Tällä hetkellä maamme valtiovalta ei oikein ole suostunut hahmottamaan,
mikä on se poliittinen linja, jota me siellä oletettavasti toteutamme.
Kuten jo aiemmin sanoin: ISAF-operaatiolla ja NATO-jäsenyydellä on välillinen kytkös.
Mikäs vika muuten niissä lennokeissa on, eikös juuri sanottu, että niiden avulla oli saatu yksi talebanijohtaja pois pelistä lisäksi sotilaat taitavat toivoa näitä robottiaseita enemmänkin, nythän on esitetty toivomus, että pitäisi ottaa myös kauko-ohjattuja maakulkuneuvoja käyttöön enemmän.
Siinä linkittämässäni jutussa Kilcullen kritisoi sitä, että lennokki-iskuja on tehty rutiininomaisesti, mikä on aiheuttanut liiaksi siviiliuhreja. Sen lisäksi iskut on tehty ilman, että Pakistanin hallitusta olisi konsultoitu, mikä taas paremminkin vain lisää vihamielisyyden ja radikalisoitumisen riskiä Pakistanin alueella. Kilcullen ei siis vastusta lennokkien käyttöä sinänsä - enkä muuten minäkään - vaan sitä,
miten ja millaisissa operaatioissa niitä käytetään.
Jutussahan myös mainittiin, että UAV-iskut Pakistanin alueelle eivät ole olleet Yhdysvaltain ilmavoimien vastuulla, vaan sen sijaan keskustiedusteluvirasto CIA:n. On epävarmaa, tekeekö CIA yhtä tarkat maalivarmistukset kuin USAAF.
Siinä kohtaa, kun liikutaan toisen valtion rajamaastossa ja konfliktissa on jo eskalaation vaara, ei ole välttämättä kovin hyvä idea noudattaa sellaista metodia, että tiputtaa ensin alueelle helvetisti pommeja ja käy sen jälkeen tarkistamassa saatiinko ne oikeat tyypit tai yleensäkään ketään hengiltä. Toisaalta amerikkalaisilla on pitkät perinteet tällaisessa "reconnaissance by fire"-taktiikassa. Normandian maihinnousunkin aikoina taisi muistaakseni kiertää sananlasku: "When the RAF shows up, the Germans duck; when the Luftwaffe shows up, the Allies duck; when the U.S. Air Force shows up,
everyone ducks."
Cheers,
J. J.