Koska itse kommentoin tuota ulkoasua, todettakoon että siinä kohtaa pyrin arvioimaan Arnstadin esiintymisen ja habituksen perusteella hänen mahdollisia sisäisiä tuntemuksiaan. Voi olla, että kaikki eivät tuollaisesta arvioinnista pidä, mutta se nyt vain kuuluu tapoihini. Olen omaksunut sen leikkuuopiston käyneeltä äidiltäni, joka työskenteli design-alalla ja mallinakin. Hiukan on stailistin vikaa siis minussakin, osaan katsoa asioita sillä silmällä, tiedäthän.nylander kirjoitti:Miksiköhön tällaisen Arnstadin kirjan julkistaminen sitten synnyttää tällaisen kuhinan, jos hän jo määritelmän mukaan on täydellinen mätämuna, aina ulkomuotoa myöten?
Miksi se yleensäkään pitäisi jollain tavoin kaataa?En ole huomannut, että tähänastisessa keskustelussa Arnstadin kirjaa olisi ryhdytty kaatamaan dokumentoiduin asia-argumentein.
Koska tässä lienee taas kyseessä viittaus omiin sanoihini, saanen hieman korjata tuota käsitystä. Ylikangas ei nimittäin oikeastaan taida pitää väitöskirjaa tutkijaksi pätevöitymisen kriteerinä. Itse asiassa on varsin epäselvää, mitkä kriteerit Ylikangas asettaa tuon mystisen "tutkija"-arvonimen käytölle. Ad hominem-kommenteissaan Tapio Nurmiselle hän antoi ymmärtää, ettei Nurmisella - joka on maisteri - ole "tutkijan pätevyyttä". Toisaalta Ylikangas on laskenut pari päivää sitten jälleen televisiossa iloksemme pyörähtäneen Juhani Tasihinin, joka ei ole allekirjoittaneen tavoin lisensiaattia kummempi, sen verran päteväksi "tutkijaksi", että oli mielihyvin esiintynyt yhdessä hänen kanssaan.Sekin tuntuu merkilliseltä, että Arnstadia ivataan hänen "oppimattomuutensa", ts. akateemisen loppututkinnon puuttumisen takia. Onhan juuri päästy moittimasta Heikki Ylikangasta siitä, ettei lue tutkijoiden joukkoon muita kuin väitelleitä henkilöitä.
Siitäkin voi olla montaa mieltä, oliko asia tosiaan näin, mutta kirjailijallehan toki sopii tällainen moralisointi. Itä-Eurooppaan jossain määrin tuntumaa omaavana itseäni mietityttää, kuinka hyvin Sirpa Kähkönen oikeastaan tuntee Ukrainan sodanaikaista historiaa?Mutta eikö esim. kirjailija Sirpa Kähkönen, jonka romaaneja olet muistakseni kertonut arvostavasi, ole tuonut esille myös moraaliaspektia, vaikkapa siinä, että Saksasta Suomeen tuodut elintarvikkeet olivat poissa esim. Ukrainan lapsilta.
Riittävän laaja asiantuntemus, kyky analysoida laajaa lähdepohja riittävän kriittisesti ja kaikenlaisen tarkoitushakuisuuden välttäminen olisivat mielestäni ihan kova juttu noin alkajaisiksi.Mikähän sitten oikein mahtaisi olla sopiva meritoitumisen taso?
Maksetaanko siitä jotain, tai saako valmiista ja ilmestyneestä arvostelusta edes merkinnän julkaisuluetteloon?Tapio Onnela kirjoitti:Kuka muuten haluaisi arvostella kirjan Agricolan kirja-arvosteluihin?
Sama asia, jonka kirjailija Arnstad Ruotsissa tuo "kohu-uutisena" esille samaan tyyliin kuin Suomessa tehtiin 1970-luvulla, ei näyttäisi ennen eikä nyt aiheuttaneen kohu-uutisia Venäjän Karjalassa?Emma-Liisa kirjoitti:Arnstad kirjoittaa: "Suomessa useimmat eivät tunne edes omia leirejää. Tunnetut sotaveteraanit voivat julkisesti väittää, ettei leirejä ollut olemassa."
Sattuneesta syystä lainasin juuri Teakin kirjastosta Lauri Kokkosen näytelmän Ruskie neitsyt, joka on "omistettu Elina Timoselle, jonka tekijä tapasi Kolvasjärven keskitysleirissä syyskuussa 1944".
Kyllä, mutta Kähkönen näkee myös miltä asiat tuolloin suomalaisista näyttivät. Uutuuden, Neidonkengän, alussa Hilda Tuomi, kommunisti, leipoo nälkätalven 1942 jälkeen kesäkuussa ensimmäisen kerran pitkään aikaan leipää jauhoista, jotka on saatu Saksasta ja ajattelee, että voidakseen ruokkia elämänsä tärkeimmät ihmiset, veljensä pienet kaksoset, hän on valmis tekemään mitä tahansa.nylander kirjoitti: Mutta eikö esim. kirjailija Sirpa Kähkönen, jonka romaaneja olet muistakseni kertonut arvostavasi, ole tuonut esille myös moraaliaspektia, vaikkapa siinä, että Saksasta Suomeen tuodut elintarvikkeet olivat poissa esim. Ukrainan lapsilta.
Radiokeskustelussa Meinander vetosi (professorimaiseen tapaan) siihen, että hänen kirjansa on tutkimus mutta Arndtadin kirja debattikirja. Mutta silloin Arnstad sanoikin, että kyllä hänenkin kirjansa on tutkimus. Mitä se ei tietenkään ole.JariL kirjoitti: Tämän kirjan osalta tulee kuitenkin ottaa huomioon, että kyseessä on debattikirja, ei historiallinen tutkimus. Tämä antaa kirjoittajalle vapauden yhdistellä asioita haluamallaan tavalla. Arnstad on itse todennut tämän omilla nettisivuillaan, ennen kuin aloitti kirjan kirjoitamisen.
Löytyi tällainen: http://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htmnylander kirjoitti:Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että Harry Järvin anarkistitausta on minulle aivan uusi asia.JariL kirjoitti: Joku täällä väitti Harry Järviä nationalistiksi. Mahtaisikohan anarkisti Järv itse allekirjoittaa tuota väitettä?
Suurin osa leireillä tapahtuneista kuolemista kai johtui huonosta ravintotilanteesta , sekä erityisesti leireillä esiintyneestä henkilökunnan tekemistä varkauksista. (eikös esim Westerlundin mielestä tämä ollut yksi keskeinen syy kuolemiin?)Jussi Jalonen kirjoitti:Tapio Onnela kirjoitti:Kuten sanoin, se on paljolti makuasia, ja "tarkoituksellisuus" on katsojan silmässä. Riippuu ihan, mihin Arnstad haluaa vetää rajan käyttäessään "massamurha"-käsitettä.Vaikka kyllä minusta tässä hän menee liian pitkälle, käsittääkseni missään ei ole todennettu tarkoituksellista massamittaista siviilien murhaamista?
... ... ...
Itä-Karjalan miehityshallinto ja Neuvostoliiton sodanajan toimet olivat totta kai aivan eri kategoriaa, mutta eikö miehitetyn alueen ensi vaiheen leirikuolemiakin voisi aivan hyvin kuvailla samalla tavoin "ennakoitavissa olleiksi, oma-aloitteisen toimenpiteen seurauksiksi"? Sanomattakin olisi pitänyt olla selvää, miten käy kun siviilejä ahdetaan sota-aikana leireille huonoilla muona-annoksilla, eikö?
Elintarvikkeiden jakelun ongelmat ovat varmasti olleet keskeisellä sijalla. Osmo Hyytiän kirjassa Helmi Suomen maakuntien joukossa on yhdessä kohdassa referoitu Itä-Karjalassa työskennelleen punaisen ristin työntekijän kirjettä kotiin vuodelta 1942. Siinä ao. henkilö kertoo, että lapsikuolleisuus Itä.Karjalassa oli ollut Neuvostoaikana korkea (ilm. verrattuna Suomeen) ja että synä oli ennen muuta paikallinen tapa imettää lapsia ainakin 2 vuotiaiksi saakka. Vasta kahden ikävuoden jälkeen lapsille alettiin syöttää kiinteää ravintoa. Myös vanhemmat lapset aina 7 vuotiaisiin saakka saattoivat vielä elää osittain rintamaidolla.Suurin osa leireillä tapahtuneista kuolemista kai johtui huonosta ravintotilanteesta , sekä erityisesti leireillä esiintyneestä henkilökunnan tekemistä varkauksista. (eikös esim Westerlundin mielestä tämä ollut yksi keskeinen syy kuolemiin?)
Arnstadin asennetta ei voi voittaa asia-argumentein ja puolustautuminen Arnstadin väitteitä vastaan näyttää helposti syyllisen selitykseltä.jsn kirjoitti:Juuri arroganssi Arnstadissa ärsyttääkin. Hän ei osaa suomea eikä ole tutustunut aiheeseen, joka on kiistatta yksi Suomen historian tutkituimmista. Ellei osaa suomea, on helppo väittää, ettei aiheesta haluta Suomessa ollenkaan keskustella. Saati sitten suomenkielisiin alkuperäislähteisiin tutustuminen.
Toimittajille on aina tärkeää syyllisten osoittaminen ja suurten otsikoiden löytäminen. Tämän vuoksi suomalaisissakin lehdissä esitellään usein historiallisia tietoja suurina paljastuksina, vaikka niistä olisi julkaistu tutkimuksia jo ajat sitten.
Toki jatkosota on monelle suomalaiselle kiusallinen asia. Vaietuksi sitä ei voi väittää. Arnstadin kannattaisi tutustua esim. uuden sotahistorian edustajiin ja laajentaa horisonttiaan.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Vain asialliset ja kiihkottomat asia-argumentit, joilla osoitetaan Arnstadin virheelliset johtopäätökset ovat mielekkäitä. Niitä varmaankin löytyy helposti.Vetehinen kirjoitti:Arnstadin asennetta ei voi voittaa asia-argumentein ja puolustautuminen Arnstadin väitteitä vastaan näyttää helposti syyllisen selitykseltä.
On parempi siirtää keskustelu Ruotsin maaperälle ja kysyä mitä tapahtui Ruotsin omissa keskitysleireissä suomalaisille lapsille, norjalaisille ja tanskalaisille? Miksi leirien arkistot tuhottiin?
Eikö Arnstad mainosvideossaan juuri kerro kirjansa käsittelevän Saksaan myötämielisiä maita, ei yksin Suomea. Suomi on hänelle yksi esimerkki muiden joukossa. NÄin hän itse asettaa vertailevan näkökulman.Tapio Onnela kirjoitti:En myöskään ymmärrä miksi keskustelun aihetta pitäisi muuttaa koskemaan Ruotsia, kun puheena kerran on Suomen sodanaikainen historia.
Suomen sodan ajasta on keskusteltu hartaasti ja pitkään monelta eri kantilta ja sitä voidaan toki jatkaa. Puheena voisi olla myös Ruotsin sodan aikainen historia. Vilkkaasta ja käsittääkseni monipuolisesta keskustelusta huolimatta Arnstad syyttää suomalaisia vaikenemisesta sodan aikaisista kipupisteistä. Moraalinen ristiretki ja pata kattilaa soimaa?Tapio Onnela kirjoitti:En myöskään ymmärrä miksi keskustelun aihetta pitäisi muuttaa koskemaan Ruotsia, kun puheena kerran on Suomen sodanaikainen historia.