Tapio Onnela kirjoitti:Kyllä minusta kokonaiskuva on tärkeää, ”arnstadilaisessa ajattelussa” sitä ei tietenkään tarvita, sillä hänen maailmankuvansa tuntuu olevan varsin yksinkertainen Korkejännityksistäkin tuttu hyvä-paha akseli jossa ”natsit” ja heidän liittolaisensa ovat pahoja ja muut hyviä.
Korkkareissa on hyviäkin saksalaisia. Siis niitä jo ensimmäisen maailmansodan aikana taistelleita komentajia, jotka suosivat reilua peliä; vastaavasti viidakon korkkareissa on todellisen
bushidon sisältäneitä japanilaisia sotilaita. Henkilöhahmojen joukossa on myös hyvin usein pahoja brittejä. Joten eipäs halvenneta korkkareita vertaamalla niitä Arnstadin teoksiin! Joku raja sentään, vallankin kun sarjakuvien kaltaiset pyhät instituutiot ovat kyseessä!
Voi tietysti olla, että tulkitsen käsitteen ”massamurha” jotenkin väärin, jos oletan, että se edellyttäisi jonkinlaista tahallisuutta ja etukäteissuunnittelua. Ei minusta ole väärin suhteuttaa se mikä tapahtui Suomessa keskitysleirien ja etnisen puhdistuksen osalta siihen mitä tapahtui muualla samaan aikaan.
No ei, mutta kai Suomea nyt voi vallan yhtä hyvin tarkastella yksittäistapauksenakin, tai vaikka vain rajoitetun vertailun puitteissa? Siihen lähinnä pyrin viittaamaan. En oikein jaksa käsittää, miksi tässä keskustelussa haluttiin vetää esiin jopa Kreikan ja Turkin väestönvaihto, mikä oli mielestäni kyllä jo todella kaukaa haettua.
Muiden demokratioiden ja myös voittajavaltioiden kuten Yhdysvaltojen, Englannin tai Ruotsin keskitysleirijärjestelmä ei kai kuitenkaan mitenkään periaatteellisesti kovin paljoa eroa suomalaisesta käytännöstä. Miten mielestäsi Suomessa toimittiin erityisen poikkeavasti 1940-luvulla tässä suhteessa?
Puhutaanko nyt kaikkien noiden maiden kohdalla nimenomaan toisesta maailmansodasta? Suomen ja Ruotsin leirit poikkesivat jo lähtökohtaisesti luonteeltaan sikäli, että ruotsalaiset leirit olivat kotimaan alueelle perustettuja internointi- ja pakolaisleirejä, joita kaiketi hallinnoivat siviiliviranomaiset, eikö? Suomalaiset leirit taas olivat miehitetylle vihollisalueelle pystytettyjä sotilaiden hallinnoimia keskitysleirejä. Omasta mielestäni tämä on jo aika selkeä ero. Yhdysvaltain internointileirien osalta kyseessä on paljolti sama juttu, ja aiemmin jo mainitsinkin, että seuraamustensa osalta japanilaisten siirtoleirit olivat aika eri kategoriaa kuin Itä-Karjalan keskitysleirit, minkä kaiketi vilkaisu kuolleisuusprosentteihin tekee selväksi jokaiselle.
Mikäli nämä nyt rinnastaa suoraan sen perusteella, ettei niissä "periaatteellisesti" ole eroa, niin... no, äh. Nälkäkuoleman partaalla puolen aarin maniokkipeltoaan puisella kuokalla kääntävä haitilainen ja tuhannen hehtaarin viljelyksillään ilmastoidulla puimurilla ajeleva dakotalaisfarmari ovat molemmat "itsenäisiä maanomistajia", mutta eikö heidän rinnastamisensa nyt kuitenkin olisi pikkuisen groteskia?
Sitä paitsi on kaiketi aivan oikein todeta, että venäläisväestön eristämisen ja leireille sulkemisen taustalla oli todennäköisesti aikomus päästä heistä lopullisesti eroon, vaikka sitten vain sodanjälkeisen väestönsiirron kautta? Tätä voi aivan perustellusti luonnehtia pyrkimykseksi "etniseeen puhdistukseen". Yhdysvalloissa internoitujen japanilaisten kohdalla tällaista ajattelua
ei tietääkseni niin suoranaisesti tavoiteltu - Kanadassa kylläkin, varsin selkeästi, ja siinä myös onnistuttiin.
Se nyt tietysti on tullut todettua jo monta kertaa, ettei tässä ole mitään uutta, ja ettei Arnstad suinkaan ole esittänyt mitään sellaista, mitä ei olisi muutenkin jo tiedetty, ja että hän on ylidramatisoinut asiaa. Mutta kuten sanoin, ei sitä nyt kannata mielestäni liiaksi relativisoidakaan, eikä ainakaan käyttää "no entäs noi muut?"-argumenttia, mikä tapaa yleensä olla sellainen retorinen bumerangi.
Cheers,
J. J.