Emma-Liisa kirjoitti:Seppo Jyrkinen kirjoitti: Lisäksi voidaan kysyä, että mitä päättäjät olisivat voineet tehdä?
Ainakin pyytää Ruotsilta kiireellistä apua.
Ruotsin puoleen kääntymisestä näkyy aika ajoin mainintoja. Tämän vaihtoehdon edessä on ainakin kolme kompastuskiveä.
1) Ruotsi oli pidättäytynyt toimittamasta lasten vaatteita Itä-Karjalaan. Samaan aikaan se kuitenkin toimitti kuulalaakereita saksalaisiin panssareihin tms. Noissa on hirvittävä mittakaavaero. Se kertoi suomalaisille hyvin korostetusti, että "teistä ei piitata, te ette ole bisnes".
2) Helmikuun alussa Kansainväliselle punaiselle ristille mennyt ja erittäin hyvin perusteltu avustusanomus ei aikaansaanut yhtään mitään Ruotsissa. Miksi muutamaa kuukautta aikaisemmin tehty anomus suoraan Ruotsiin ilman kunnollisia perusteluja (massakuolemia ei vielä ollut) olisi johtanut parempiin tuloksiin?
3) Olen ehdottoman varma, että pitkin kesää ja syksyä 1941 Ruotsista kysyttiin epävirallisesti apua useammalla kuin yhdellä suulla. Ja että myös Mannerheim tiedusteli asiaa jos ei muutoin niin omien sukulaistensa välityksellä. Minkä seurauksena avunpyyntö ohjautui Sveitsiin.
Emma-Liisa kirjoitti:Olellisempi kysymys on, mitä olisi pitänyt tehdä etukäteen. Siis mitä olisi pitänyt tehdä esim. elokuussa ja marraskuussa.
Olen samaa mieltä. Jotta voisi tietää,
mitä pitäisi tehdä, olisi ensin tiedettävä
miksi pitäisi tehdä. Ja minusta tuntuu, että leirien vaikutuksia ihmisiin ei tiedosteta tänäkään päivänä. Vai tunteeko joku keskustelijoista pakolaisleirejä tämän päivän Afrikassa?
Olet ilman muuta oikeassa sen suhteen, että katastrofin torjuntaan olisi pitänyt ryhtyä etukäteen. Syksyllä sota oli kuitenkin vielä kesken ja puolesta miljoonasta suomalaissotilaasta valtaosa eli huonommissa oloissa kuin sotavangit ja teki raskaampaa työpäivää. On ymmärrettävää ja myös hyväksyttävää, että Päämaja ei tässä vaiheessa paneutunut sotavankien asioihin.
Vankien ruuan kalorimäärät olivat numeroina niukat mutta riittävät. Alkutalvenkaan aikana ei esiintynyt dramaattisia ilmiöitä. Haavoittuneina vangiksi otetut olivat joko kuolleet tai tervehtyneet eikä edessä pitänyt olla mitään erityistä. Tämä tuuditti suomalaiset hyvään uskoon, että asiat sujuisivat "normaalisti" jatkossakin. Ongelmat kuitenkin nousivat esiin rajusti ja ilman näkyvää syytä: lokakuussa kuolleita oli 237, kolme kuukautta myöhemmin 2.402.
Vastaavanlainen eskaloitumisilmiö tapahtui meidän aikanamme taloudellisen laskukauden tulossa. Oli mennyt pitkään varsin hyvin eikä mihinkään maailmanlaajuiseen lamaan näyttänyt olevan mitään syytä. Ja ensimmäiset taantuman merkit eivät kertoneet, kuinka pahasta asiasta oli kyse. Jenkkien asuntoluotot varattomille olivat murto-osa siitä kaaoksesta, johon maailma syöksyi. (satunnaisia maailmanlopun ennustajia en noteeraa)
Emma-Liisa kirjoitti:Valitettavasti leirien henkilökuntaan ilmeisesti pantiin ne, jotka eivät muualle kelvanneet.
Pidän varmana, että leirien hoidossa oli mukana runsaasti keskimääräistä heikompaa väkeä. Johdossa sen sijaan taisi olla ammatti-ihmisiä ja ongelmiin havahtuminen oli heidän vastuullaan. Leirien henkilökuntaa voi moittia ongelmista jos voidaan osoittaa sen menetelleen sopimattomasti. Ruuan varastaminen on tiedossa, mutta se ei selitä katastrofia. Ei myöskään kuolleisuuden rajua kasvua kymmenkertaiseksi kolmessa kuukaudessa.
Keskustelu on nyt hajonnut kahteen ketjuun ja molemmissa menee ohi otsikon. Pitäisikö pyytää ylläpitoa naksaisemaan nämä jutut omaan leirikuolemien ketjuunsa?
