On varsin kiinnostavaa, että Arnstad sivuuttaa täysin tämän asian. Vai ajatteleeko hän, että koska Suomi oli mennyt sotaan Saksan rinnalla, niin hoitakoon sitten itse seuraukset? Aika tylyjä sekä sota- että siviilivankeja kohtaan.MM kirjoitti: Pohjoismaiden Punaisten Ristien toimintaa kohtaan tutkija on tyly. Hänen mielestään ne edustivat saksalaista aatemaailmaa, jota venäläisperäisen väestön kohtalo ei kiinnostanut.
Armstadin humanismi onkin aika tarkoitushakuista. Ei häneltä riitä sääliä myöskään puna-armeijan raiskaamille saksalaisnaisille, koska nämä olivat osaltaan pitäneet yllä natsisysteemiä. Miten diktatuurissa voi olla jotenkin osallistumatta systeemiin, jollei halua keskitysleiriin? Ei kai kukaan panisi Itä-Karjalan venäläissiviilien syyksi, että he ylläpitivät Stalinin systeemiä. Muutenkin jo Runebergin Maaherrassa sanotaan Ruotsin silloisen lain perusteella, että miehet vastaavat itse teoistaan, niistä ei saa rangaista naisia ja lapsia.
Sen sijaan että Arnstad etsi Meinanderin kirjasta, kuinka monta kertaa holokausti manitaan, hän olisi voinut oppia jotain siitä, että monet asiat eivät ole moraalisesti mustavalkoisia. Kun Ruotsi oli myynyt Saksalle kuulalaakereita yms., sen huoltotilanne oli vuosina 1944-5 niin hyvä, että se saattoi ottaa vastaan tuhansia pakolaisia, mm. virolaisia ja Lapista evakuoidut.