Klaus Lindgren kirjoitti:Mitä taas vuoden 1850 kieliasetukseen tulee, asiaa ovat ihan oikeasti ja tieteellisesti tutkineet asiakirjojen ja yksityiskirjeiden perusteella mm. Yrjö Nurmio ja Matti Klinge, ja kyllä se vain niin oli, Vetehinen, että sen asetuksen takana oli Euroopan kiehuva tilanne ja vallankumouksen pelko. (Jos haluat muuta väittää, kehoitan menemään arkistoihin tutkiman asiaa ja hakemaan sieltä mahdolliset perustelut teoriallesi.)
Taustalla sensuuriasetuksiin oli yleinen tilanne, mutta pitäisi olla perustelut suomalaisten poikkeavalle kohtelulle, eikä yleiselle sensuurille.
Ovatko Klinge ja Nurmio pystyneet esitämään perustelut poikkeukselle?
Klaus Lindgren kirjoitti: Suomen rahvaalta oli helppo kieltää kaikki kansankielinen kirjallisuus, joka ei koskenut taloutta tai uskontoa, kun taas venäläiseltä rahvaalta ei edes tarvinnut kieltää kirjallisuutta, koska se venäläinen rahvas ei ylipäätään osannut lukea.
Tietääkseni Venäjällä oli sensuuri. Vetoaminen Venäjän rahvaan lukutaitoon suomenkielisen kirjallisuuden kieltämisen selitykseksi on kummallista.
Klaus Lindgren kirjoitti: Ruotsinkielistä kirjallisuutta taas sensuroitiin ankarasti, mutta tsaarin hallinnon aristokraattiset päättäjät uskoivat ylempien luokien olevan siksi paljon "sivistyneempää", ettei heitä voinut johtaa "harhaan" yhtä helposti kuin tavallista kansaa.
Minun on aika vaikea uskoa, että hallinnon mielestä venäläinen ja ruotsalainen rahvas olisi ollut niin paljon suomalaisia sivistyneempää, että he selvisivät sensuurilla ja suomalaisilta kiellettiin kirjallisuus.
Suomalaisten kohtelu oli muista poikkeavaa. Miksi?
Oletetaan että olisit oikeassa ja suomenkielisiä pidettiin niin vaarallisina, että kirjallisuus oli kokonaan kiellettävä, niin silloin Venäjän hallinnosta pitäisi löytyä asiakirjoja, joissa pohditaan suomalaisen kirjallisuuden kieltämistä, joku esitys kiellolle ja perustelut, miksi juuri suomalainen kirjallisuus on poikkeuksellisesti kiellettävä, mutta muu kielinen sensuroitava. Onko tuollaista jälkeä?