Näytösoikeudenkäynnit, sotasyyllisyys

[Emma-Liisa]

Todennäköisesti kovinkaan moni ei ole kaivannut syyllisiä, sen enempää kuin marttyyreitä tai sankareitakaan.

Tulee mieleen TV-sarja, jossa israelilaiset kävivät Jom Kippur-sodan jälkeen poliitisten johtajiensa kimppuun. Sinänsä ymmärrettävää oli, että kun ihmiset olivat menettäbneet läheisiään, niin syylliset piti löytää. Toisaalta käsitys, että ihmiset eivät koskaan tekisi erehdyksiä, tuntui äärettömän lapselliselta.

Jos nyt jokin asia on varmaa, niin se että oikeudenkäynnissä voidaan toki selvittää sotarikokset, mutta sotaan syyllisyys on oikeudelle liian monimutkainen asia. Koko termi on epäilyttävä. Siksi asia tulisi jättää historioitsijoille ja hyväksyä että tulkintoja voi olla monta.

Esim. jatkosodan suhteen on sekin mahdollisuus, että kumpikin puoli ymmärsi toistensa aikeet väärin. Siitä ei kannata repäistä vaatetta. Sellainen jos mikä on inhimillistä.

[Emma-Liisa]

"Sijaiskärsijöiden" korostaminen on tavallaan suurempien kärsimysten vähättelyä. Toki kärsimyksiä on hankala vertailla, useimmille omat kärsimykset ovat ne suurimmat. Silti voinee todeta, että kaatuneiden ja pysyvästi vammautuneiden sekä heidän omaistensa kohtalo on paljon, paljon raskaampi kuin sotasyyllisten. Erityisesti lasten, jotka eivät oikein edes käsittäneet, mistä on kyse.

Sotasyyllisillä oli monessa suhteessa helpompaa:
1. he olivat voineet aikoinaan tehdä valintoja
2. he saivat vankilassa kirjoittaa muistelmiaan ja tavata omaisiaan
3. he palasivat siviiliin taloudellisesti turvattuihin oloihin ja monet jopa jatkoivat uraansa

Tapio Koivukari on kirjoittanut kiinnostavan romaanin Meren yli, kiven sisään (Like 2007) raumalaisesta kalastajasta, joka kuljettaa sodan jälkeen inkeriläisiä Ruotsiin - toki maksua vastaan, mutta melkoisella riskillä koska huonolla ilmalla on kiinnijääminen on epätodennäköisempää. Hänet kuitenkin kavalletaan ja joutuu kuulusteluihin ja hänet tuomitaan menettämään veneensä. Ei hän kuitenkaan valita, koska katsoo toimineensa oikein - kuten katsovat useimmat kanssaihmisetkin. Tämä käy ilmi, kun nämä eivät kilpaile, kun hän huutaa veneensä takaisin.

[Veikko Palvo]

"Sijaiskärsijöiden" korostaminen on tavallaan suurempien kärsimysten vähättelyä.

Milloin ns. sotasyyllisistä tuli "sijaiskärsijöitä", eikö sen voisi katsoa tapahtuneen
1970-luvulla? Uusvasemmistolaisuus nosti "sotasyylliset" luokkataistelun välineeksi aikana, jolloin meillä omaksuttiin NeuvostoLainen historiantulkinta Talvi- ja Jatkosodasta.

Tosin brittidiplomaatti jo 26.2.1946 raportoi Lontooseen: "Oikeudenkäynnillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta suomalaisten näkemysten avartamiseksi maailmantilanteeseen 1941 tai sen jälkeen, luultavasti suomalainen mielipide on vain koventanut näkemyksiään heidän tekojensa puolustamiseksi 1941, kuin olisi käynyt päinvastoin."
Francis Shepherd H:gistä 26.2.1946, FO 371, N2990/56182.PRO

Zhdanov ja SKP kaavailivat uudeksi pääministeriksi Eero A. Wuorta, mutta Mauno Pekkalan hallitus aloitti 26.3.1946 ja Urho Kekkonen jäi hallituksen ulkopuolelle, yhteistoiminta SKP:n ja Zhdanovin komission kanssa ei auttanut.
Eduskunnan epäluottamuslauseen johdosta pres. Paasikivi erotti sisäministeri
Yrjö K. Leinon heti ja SKP aloitti heti mm. ns. Leino-lakot tähtäimessä ilmeisestikin
"sisäministerin paikka kommunisteille."
Hertta Kuusinen - Leino puhui "Tsekkoslovakian tiestäkin," mutta pääsi vain salkuttomaksi ministeriksi kahdeksi kuukaudeksi.
Ja seuraavasta hallituksesta SKP - SKDL jätettiin täysin pois 7.1948.

Francis Shepherdkin näyttäisi jo 1946 nähneen näytösoikeudenkäynnin osana sisäpoliittista peliä Suomessa, kuten uusvasemmistolaiset 1970-luvulla?

Veikko Palvo

[Veikko Palvo]

WW2-radiosodassa Iva Toguri d´Aguino, jolle propagandalähetyksiä kuunnelleet jenkkisotilaat antoivat nimen "Tokion ruusu", tuomittiin "sotasyyllisenä" 10 v:ksi vankeuteen ja vapautui 1956.
Saksassa lordi Haw-Haw:ta lienee ollut useampia ja ainakin William Joyce hirtettiin 1946.
Sotasyyllisyys ulottui propagandasotaa käyneisiinkin.

Tiltujakin oli useampia: Moskovassa radioon puhui suomalaissyntyinen Aino Lyydia Kallio,
Petroskoin Tiltu oli Saimi Maria Virtanen.
Leningradin Tiltu oli Terijoen hallituksen propagandaministeri Inkeri Lehtinen, joka 1940 oli nimitetty O.W.Kuusisen Karjalais-Suomalaisen sosialistisen neuvostotasavallan Korkeimman neuvoston jäseneksi, ( 1956 saakka? ) tuli Suomeen Porkkalan kautta 1945 hoitamaan SKP - SKDL:n propagandaa ja ainoana harvoista elossa säilyneistä NL:sta tulleista otti Suomen kansalaisuuden 1952 mennessään naimisiin - stalinisti.

Neuvostolainen Hertta E. Kuusinen oli ollut 12 v. NL:ssa tullessaan Suomeen 1934 ja hänet vangittiin heti, mutta jostain tuntemattomasta syystä vapautettiin 1939 samaan aikaan, kun sisäministeri U.K.Kekkonen pidätti turvasäilöön vajaat 300. Tuntemattomasta syystä Hertta on ilmeisesti saanut ja ottanut Suomen kansalaisuuden, koska oli kansanedustajana 1945 - 1971.

Terijoen maatalousministeri ja Kominternissä toimiva Armas Äikiä Leningradissa ja 1940 - ( 1956 ? ) Otto Willen Neuvostotasavallan Korkeimman neuvoston taideasian johtaja tuli Suomeen 1945. Samaan aikaan tuli punaeversti Tuure Lehén SKP:hen, 1941 - 1944 ev. Lehén oli ollut Kuusisen Neuvostotasavallan Sotilaan ääni-lehden päätoimittajana.

Jahvetti kävi 1941 - 1944 radiossa sanasotaa Armas Äikiän kanssa jatkaen sotaa Äikiää vastaan kirjallisesti Suomen Sosiaalidemokraatin sivuilla vielä 1950-luv. alussa.
Jahvetti, Yrjö Kilpeläinen johti sotasyyllisnäytösoikeudenkäynnin aikana syytettyjen puolustuksen tiedoitustoimintaa ja -toimistoa Länteen.

SKP-SKDL:n kirjoitetaan vaatineen Zhdanovin komissiota vangitsemaan Y.Kilpeläisen ja Y.Leinoa on vaadittu liittämään Jahvetti "Leinon vankien joukkoon."
Mutta Zhdanovin komissio ei suostunut antamaan lupaa vangita SDP:n kansanedustajaa, olisikohan päätöksen SKP:lle ilmoittanut Savonenkov vai Orlov?
Ja
millainen merkitys mahtoi olla sillä, että Suomeen 1944 tulleessa SKP:ssä toimivat mm. neuvostokansalaiset Inkeri Lehtinen, Tuure Lehén, Armas Äikiä - jotka samanaikaisesti olivat Otto Wille Kuusisen neuvostotasavallan ( 1940 - 1956 ) Korkeimman neuvoston jäseniä? Otto Willen tasavallalla oli lisäksi oma kommunistipuolueensa osana NL:n kom.puoluetta.

Veikko Palvo