Jaakko Häkkinen kirjoitti:Vetehinen kirjoitti:Suomessa ei ole puhuttu germaanista kieltä ennen ruotsalaista kolonialisaatiota Ahvenanmaalle, Turunmaan saaristoon ja Uudenmaan ja Pohjanmaan rannikolle alkaen noin 1250 tienoilla. Vanhempaa germaanista paikannimistöä on etsinyt mm Hiittisten viikinkikylän opas Paula Wilson. Hänen esityksensä ovat saaneet murska-arviot kielitieteilijöiltä. Mitään sinun tieteelliset kriteerit täyttäviä tuloksia ei vaan ole.
On toki - tiedät sen itsekin toiselta foorumilta, joten ihmettelen motiiviasi valheellisen tiedon levittämiselle. Valhe ei muutu todeksi vaikka sitä toistelisi miten pontevasti. Aloita näistä jotka löytyvät netistä:
http://tcoimom.suntuubi.com/datafiles/u ... rdalar.pdf
http://tcoimom.suntuubi.com/datafiles/u ... stract.pdf
Kumpikaan ei täytä vaatimiasi tieteellisiä kriteerejä germaanisesta asutuksesta Suomessa. Toinen on spekulaatio saagoissa mainitusta taistelupaikasta, joka ruotsalaisten mielestä on Härjedal Ruotsissa ja toinen on Ahvenanmaan nimeen liittyvästä indoeurooppalaisesta lainasanasta. Ruotsin Öölanti oli muuten muinoin suomeksi Ahvionmaa.
Lainasanat eivät todista asutuksesta. Rautalammin rauta voi olla germaaninen lainasana, mutta Rautalammilla tuskin on germaaneja asunut. Tämä lienee aika selvää jokaiselle aivoillaan ajatteleville.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Samoin sekä Jorma Koivulehto että Jouko Vahtola ovat esittäneet germaanisperäisiä paikannimiä, mutta Koivulehto on kritisoinut Vahtolan henkilönnimikantaisia selityksiä.
Henkilönimillä germaanisen asutuksen todistelu on puuta heinää. Nimiä lainataan ja kopioidaan. Esimerkiksi kristilliset henkilönimet eivät todista juutalaisesta asutuksesta Suomessa.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Kantagermaanin ydinalue oli tosiaan noin etelässä, aivan kuten itämerensuomen ydinalue oli Peipsijärven ympäristössä Suomenlahden eteläpuolella.
Erittäin todennäköisesti Peipsjärvi on ihan pielessä, koska toinen ilmansuunta on täysin selvittämättä.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:On vaikea tutkia sellaista, mitä ei ole. Ei esimerkiksi ole tutkimusta Suomen muinaisista somaliperäisistä paikannimistä. Eikä Suomen muinaisista pygmipaikannimistä. Eikä Suomen muinaisista mongolipaikannimistä. Ymmärtänet.
Hölmöä rinnastaa suomalaisnimet Ruotsissa ja somalinimet Suomessa. Ala-arvoista. Helppo tajuta millaisilla eväät sulla on repussa.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:1. Skandinaavisissa kielissä ei ole vanhaa suomalaista lainasanakerrostumaa.
On siellä. Tosin varmoja skandinaavisiin kieliin lainattuja suomalaissanoja on vähän, mutta myös suomessa on vähän saamelaislainoja.
Skandinaavisten kielten alta väistynyt suomen kieli ei lainannut paljon sanastoa skandinaavisiin kieliin kuten saamestakaan ei lainautunut suomeen.
Tosin germaanisissa kielissä on suomen kanssa samoja sanoja, joille ei ole indoeurooppalaisia vastineita. Yksi sellainen sana on kuningas, joka voi olla lainaa suomesta germaaniin, eikä toisin päin, kuten yleensä halutaan esittää.
Jaakko Häkkinen kirjoitti: 2. Skandinaavisista paikannimistä on löydetty mm. saamelaisperäisiä nimiä. Kyllä suomalaisperäisetkin olisi jo havaittu – suomen taito on kuitenkin siellä useammalla tutkijalla kuin saamen taito.
Mielestäni paikannimistö pitää tutkia. Venäjän alueen suomalaisnimistöä on tutkittu, mutta Skandinavian ei ole.
On naurettavaa, että tutkimatta muka tiedetään, ettei mitään ole.
Kannattaa aloittaa niistä paikannimistä, joita ruotsalaiset eivät osaa itse selittää.
Yksi on Indalsälven
In-dals-älven joen etymologiasta ruotsalaisilla ei ole selkeää käsitystä. Eräs ehdotus on imma, joka tarkoittaa ilmeisesti höyryämistä ånga. Aika heikkoa. Imma -> In. Nimi voisi toki kulua ja lyhentyä, mutta konsonantin vaihtuminen on erittäin epätodennäköistä.
Ehdotukseni on suomalais-saamelainen enä-sanue, joka merkitsee isoa, suurta. In-dals-älven olisi Suuren-laakson-joki. Joki on nimensä mukainen.
Indalsälven on muinainen reitti Kölivuoriston yli. Mm sotajoukot kulkivat tuota reittiä. Vuoristossa on levähdyspaikka Medstuga, jonka lähellä on joki nimeltä Enan (suuri, suom. eno).
Indalsälven liittyy Storsjön järveen. Jokeen laskee Jär-ån Jär-sjön järvestä. Nimi tulee suomen sanasta järvi. Toinen joki nimeltä Järpström ja kolmas Finnån.
Norjan puolella on Jervdalen (järvilaakso), Innsvatnet (suurivesi=järvi) ja siitä pääsee Inna (suuri) jokea pitkin alas. Inna virtaa Norjassa Inndalen laaksossa ja liittyy Verdalselvan jokeen, joka laskee vuonoon Trondheimin pohjoispuolella.
Tuossa oli muinainen reitti Sundsvallista Trondheimiin pitkin suuria (In=enä=suuri) jokia pitkin.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:
3. Iranilaiset, balttilaiset ja slaavilaiset lainasanat osoittavat, että suomen kielen esimuodot ovat kehittyneet Suomen kaakkoispuolella. Myös germaaniselta alueelta on arkeologian mukaan tullut vaikutusta Suomenlahden rannoille, joten varhaiset germaaniset lainasanat voidaan selittää täällä idässä saaduiksi.
Pötyä. Germaaniset lainsanat on saatu germaania puhuvien kanssa kontaktissa Skandinaviassa aivan samoin kuin balttialaiset lainat kontaktista baltteihin Baltiassa.
Jaakko Häkkinen kirjoitti:Asiassa ei ole mitään epäselvää niille, jotka pystyvät tarkastelemaan tilannetta objektiivisesti, vailla kansallismielistä pakkomiellettä.
Suomessa EI OLE mitään germaanisia luontonimiä (kuten berg, sjö, skog jne) eikä mitään germaanisia asutusnimiä (kuten tuna, löv, stad jne).
Miksei ole?
Hemmetin yksinkertainen vastaus on, ettei Suomessa ole asunut germaaneja.
Germaaniset lainasanat on lainattu suomeen Skandinaviassa, josta ne ovat levinneet itämerensuomeen kieliryhmän sisällä.
Suomessa on etsitty kissojen ja koirien kanssa vanhoja germaanisia paikannimiä, jotta voitaisiin todistaa vanhaa germaaniasutusta suomenruotsalaisten mieliksi.
Mitään ei ole löytynyt.
Toisaalta Skandinaviasta ei ole tutkittu lainkaan suomalaisnimistöä kunnon tutkimuksilla. Kuitenkin pienellä raapaisulla löytyy suomalaisnimistöä.