nylander kirjoitti:Klinge on kyllä ollut hyvin johdonmukaisella paasikiviläisellä kannalla esim. päiväkirjaniteissään, mitä tulee Neuvostoliiton tavoitteisiin Suomen
suunnalla 1939 - 1944.
Klinge ja Ylikangas ovat monien mielestä, oli miten oli, Suomen huomattavimmat elossa olevat historioitsijat akateemikko Tommilan ohella. Kuinka on mahdollista, että he olisivat iskeneet kirveensä kiveen tällaisessa aivan perusluonteisessa Suomen historian kohtalonkysymyksessä?
Eikö Paasikiven ole sanottu kirjoittaneen / kirjoituttaneen osan muistelmistaan 1939-1944 sodan jälkeen "uuteen ulkopoliittiseen tilanteeseen" soveltuviksi?
Paasikiven 1. , 2. hallitusten aikaan 1918 J.K.P. oli 48-vuotias ja
Paasikiven III hallituksen muodostamisaikaan 74- vuotias. ( 1944 oikeusministeri UKK oli 44-v.)
Missä määrin Paasikivi oli kirjoittanut muistelmiaan esim. kuningashankkeistaan 1918 ensimmäisen ja toisen hallituksensa aikaan?
Eikö J.K.P.: muistelmat useinkin yhdistetä aikaan, jolloin hän yli 70-vuotiaana oli neuvottelijana Moskovassa ennen Talvisotaa ja J.K.P.:n III- hallitukseen ja hänen presidenttiaikaansa?
Jo
Kylmän sodan aikana historioitsijat Lännessä kirjoittivat saman minkä esim. nyt
Simon Sebag Montefiore uudelleen:
"Molotov - Ribbentrop-sopimuksen jälkeen Stalin oli loistavalla tuulella."
"Mutta Suomussalmen tappion jälkeen Stalin alkoi epäillä armeijan salaavan häneltä tuhon suuruuden ja lähetti paikalle Mehlisin." "Mehlis teloitutti korkeat upseerit ja komissaarit."
"Hrustsovin mukaan Stalin romahti, kuten natsien hyökkäyksen alkupäivinä ja stressin takia Stalin sairastui tavanomaisiin streptokokkien ja stafylokokkien aiheuttamiin vaivoihin ja hänelle nousi 38 asteen kuume ja Stalin kärsi kurkkukivuista."
"Puna-armeijasta ei ollut "Suomen sodassa" mihinkään Stalin kertoi myöhemmin Churchillille ja Rooseveltille," S.S.Montefioren mukaan. ( & Charles E. Bohlen muistiot mm. Teheranista )
"Päätös Katynista tehtiin 5.3.1940
Ja Stalin vapautti leireiltä puna-armeijan 11 178 upseeria, jotka virallisesti palasivat "pitkältä ja vaaralliselta komennukselta."
Hitlerin kirjoitetaan myös riemuinneen Ribbentrop-sopimuksen jälkeen ja huutaneen: "nyt minulla on se, nyt minulla on se!"
Mutta
eivätköhän molemmat diktaattorit iskeneet "kirveensä kiveen" suurissa suunnitelmissaan?
Stalinille Ranskan nopea romahdus ja Englannin vetäytyminen saarelleen oli suuri yllätys, josta hän jupisi Teheranissa ja Jaltassa B:n muistioiden mukaisesti.
Hitlerin suhteen NL:n "Suomen sodan" on kirjoitettu nopeuttaneen hyökkäystä NL:ttoon, elintilan valtaamista.
Veikko Palvo