Vuoden 1918 kapinan kuva sittenkin vääristynyt?

[ekyto]

Nimenomaan "omaa", joka ryhtyy "petturiksi", vihataan vielä enemmän kuin vierasta.

Totta. Sen vuoksi sosiaalidemokraatitkin, eli nosket, olivat kommunisteille vähintään yhtä halveksittavia kuin kapitalistitkin.

Emma-Liisa tarkoittaa, että punaiset olivat valkoisten kannalta omia.

Käsittääkseni sosiaalidemokraatit ja kommunistit eivät pidä toisiaan toistensa omina.

Eivät pitäneet punaiset ja valkoisetkaan toisiaan toistensa omina, edes silloin kuin puhuivat samaa kieltä. Valkoiset pitivät punaisia laillista hallitusta vastaan hyökänneinä maanpettureina ja punaiset pitivät valkoisia lahtareina, ihan kielestä riippumatta.

[Vetehinen]

Suomenruotsalaisten pää-äänenkannattaja oli siis perusteellisen punaisten puhdistuksen kannalla.

Niin oli Ilmari Kiantokin, Keskisuomalaisessa, joten siinä ei ole mitään kielipoliittista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Kia ... retkikunta

Wikiåpedian artikkelin mukaan Kianto haki itselleen valkoisten hyväksyntää.

Tuollaisia ihmisiä löytyy aina.

Keitä olivat ne valkoiset, joiden hyväksynnän Kianto uskoi saavuttavansa kirjoituksillaan?

[Vetehinen]

Oliko kyse rotu- ja kielipolitiikasta?

Tuskin sen enempää kuin suomalaisten vapaaehtoisten osallistumisessa Afghanistanin sotaan tai Somalian merirosvojen torjuntaan.

Afganistanin operaatio ja Somalian merirosvojahti ovat erilaisia kuin Suomen sisällisota 1918.

[ekyto]

Afganistanin operaatio ja Somalian merirosvojahti ovat erilaisia kuin Suomen sisällisota 1918.

Kaikki sodat ovat erilaisia, silti motivaatiot osallistua niihin vapaaehtoisena ovat samoja: seikkailunhalu, pätemisen halu, raha tai halu "parantaa maailmaa". Tai joku noiden yhdistelmä. Ruotsalaisilla toki oli varmasti myös halu estää bolshevismin ja vallankumouksien leviäminen Ruotsiin.

[JariL]

Suomenruotsalaisten pää-äänenkannattaja oli siis perusteellisen punaisten puhdistuksen kannalla.

Kianto kirjoittaa seuraavasti (Keskisuomalainen 12.4.1918):

”Sopii tässä yhteydessä kysyä, miksi sota säästää punaisia naisia, joiden jokainen näkee ja tietää edustavan kaikista raa’inta elementtiä kansalaissodassa? Senkö tähden vain, että he ovat naisia sota heitä säästää? Mutta eikö ole ennakkoluuloa tai oikeastaan sangen lyhytnäköistä jättää rankaisematta juuri ne, jotka jo pelkällä perhelisäyksellä vahvistavat vihollisen voimia. Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja jotka meitä ahdistavat”

[Emma-Liisa]

Nimenomaan "omaa", joka ryhtyy "petturiksi", vihataan vielä enemmän kuin vierasta.

Totta. Sen vuoksi sosiaalidemokraatitkin, eli nosket, olivat kommunisteille vähintään yhtä halveksittavia kuin kapitalistitkin.

Emma-Liisa tarkoittaa, että punaiset olivat valkoisten kannalta omia.

Käsittääkseni sosiaalidemokraatit ja kommunistit eivät pidä toisiaan toistensa omina.

Eivät pitöneet erkaantumisen jälkeen, mutta ennen sitä pitivät. Viha johtui juuri siitä, että molemmat katsoivat itse edustavansa työläisiä, joten toinen oli paitsi väärässä myös petturi.

Samalla tavalla punaiset olivat valkoisten silmissä pettäneet suomalaisuuden ja liittoutuneet vihollisen kanssa, joten he olivat (edelleen valkoisten silmissä) lakanneet olemasta suomalaisia.

[Vetehinen]

Suomenruotsalaisten pää-äänenkannattaja oli siis perusteellisen punaisten puhdistuksen kannalla.

Kianto kirjoittaa seuraavasti (Keskisuomalainen 12.4.1918):

”Sopii tässä yhteydessä kysyä, miksi sota säästää punaisia naisia, joiden jokainen näkee ja tietää edustavan kaikista raa’inta elementtiä kansalaissodassa? Senkö tähden vain, että he ovat naisia sota heitä säästää? Mutta eikö ole ennakkoluuloa tai oikeastaan sangen lyhytnäköistä jättää rankaisematta juuri ne, jotka jo pelkällä perhelisäyksellä vahvistavat vihollisen voimia. Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä ennemmin kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naarassusi synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus. Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset ovat petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja jotka meitä ahdistavat”

Ekyto ehti postaamaan saman kohdan wikiartikkelista lainattuna.

Epäilemättä valkoisten suomalaistenkin joukossa oli henkilöitä, jotka olivat valmiit kiihottamaan ja myös toimimaan Kiannon ja Huvudstadsbladetin kirjoitusten mukaan.

Suurten väkimäärien tappaminen ei onnistu ilman kunnon propagandaa.

[Vetehinen]

Eivät pitöneet erkaantumisen jälkeen, mutta ennen sitä pitivät. Viha johtui juuri siitä, että molemmat katsoivat itse edustavansa työläisiä, joten toinen oli paitsi väärässä myös petturi.

Samalla tavalla punaiset olivat valkoisten silmissä pettäneet suomalaisuuden ja liittoutuneet vihollisen kanssa, joten he olivat (edelleen valkoisten silmissä) lakanneet olemasta suomalaisia.

Voi olla että osa valkoisista piti punaisia ryssinä. Punaryssinä. Lienee propagandalla osansa.

Suomeen sisällissodan ajaksi tullut ruotsalainen lehtimies Ernst Klein komentoi miten "ruotsalaiset [tarkoittaa suomenruotsalaisia] panevat punaisten käyttäytymisen, samoin kuin heidän kauhean sodankäyntinsä, heidän kansalaislojaalittomuutensa yhden asian, nimittäin suomalaisen rodun syyksi."

Folktingetissä 1919 puhunut von Rettigin mukaan "taistelussa ei ollut kyse vain kielierosta. Se oli kahden kansan, kahden rodun välistä taistelua."

Suomalainen valkoisten puolella taistellut joutunee miettimään rotuasemaansa tuossa kuviossa. Mikä hänen osansa oli kahden rodun välisessä taistelussa?

[Vetehinen]

Afganistanin operaatio ja Somalian merirosvojahti ovat erilaisia kuin Suomen sisällisota 1918.

Kaikki sodat ovat erilaisia, silti motivaatiot osallistua niihin vapaaehtoisena ovat samoja: seikkailunhalu, pätemisen halu, raha tai halu "parantaa maailmaa". Tai joku noiden yhdistelmä. Ruotsalaisilla toki oli varmasti myös halu estää bolshevismin ja vallankumouksien leviäminen Ruotsiin.

Joo tuollaisia motiiveja saattaa olla. Otit puheeksi heimosodat. Myös siihen osallistuvilla saattoi olla mainitsemiasi motiiveja. Tiedän ettet mielelläsi sitä hyväksy.

Muutamien ruotsalaisten sisällissotaan osallistuneitten taustoja selvittäessä havaitsin, että monet olivat myöhemmin elämässään Ruotsissa kansallissosialistisen puolueen aktiveja. Monet osallistuivat ennen sisällissotaan Persian sotiin Venäjää vastaan saksalaisissa joukoissa.

Viipurin valleilta on teloitusten jälkeen otettu valokuva.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:V ... 5.1918.jpg

Huomioni kiinnittyi kuvan vasemmassa reunassa olevaan mieheen, joka näyttää laittavan miekkaa tuppeen. Mitä hän on tehnyt miekalla? Joukko muita miehiä tuntuvat seuraavan miekkamiehen puuhia. Taustalla ruumiskasassa on mies, joka ilmeisesti etsii ryöstettävää. Ruumiskasan oikealla puolella on muutamia miehiä.

Mielestäni tuo miekkamies ja hänen seuralaisensa muistuttavat kuvaa Ernst Linderin kuvaa artikkelissa http://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst_Linder.

Koppalakki voisi olla sama ja miekka vasemmalla kupeella.

Ovatko ruumiskuvan vasemmalla puolella olevat miehet ruotsalaisia ruotsalaisissa asepuvuissa? Vasemmalla etualalla oleva upseeria seuraava mies ei tunnu kuuluvan viiden muun miehen joukkoon.

Kuvan päiväykseksi mainitaan 2.5.1918. Teloitukset ovat tapahtuneet 29.4.18 eli kuva olisi otettu neljä päivää teloitusten jälkeen, mutta silloin ruumiit olisi jo ryöstetty puhtaiksi Venäläissurmien kuvausten mukaan. Entä jos päiväys 2.5 tarkoittaa kuvan valmistumispäivää ja kuva onkin otettu teloitusten jälkeen 29.4.?

Venäläissurmien erään kuvauksen mukaan teloitettujen päitä oli halkaistu ja käsiä katkaistu. Olisiko tuo miekkaa pitelevä upseeri käyttänyt miekkaansa teloitettuihin venäläisiin?

[jsn]

Emma-Liisa tarkoittaa, että punaiset olivat valkoisten kannalta omia.

Käsittääkseni sosiaalidemokraatit ja kommunistit eivät pidä toisiaan toistensa omina.

Mutta veri se vaan on vettä sakeampaa?

Wikiåpedian artikkelin mukaan Kianto haki itselleen valkoisten hyväksyntää.

Tuollaisia ihmisiä löytyy aina.

Epäilemättä valkoisten suomalaistenkin joukossa oli henkilöitä, jotka olivat valmiit kiihottamaan ja myös toimimaan Kiannon ja Huvudstadsbladetin kirjoitusten mukaan.

Suurten väkimäärien tappaminen ei onnistu ilman kunnon propagandaa.

Voi olla että osa valkoisista piti punaisia ryssinä. Punaryssinä. Lienee propagandalla osansa.

"Aina", "Epäilemättä", "voi olla". Mutta rotusotahan se siitä huolimatta vaan silti oli:

Suomalainen valkoisten puolella taistellut joutunee miettimään rotuasemaansa tuossa kuviossa. Mikä hänen osansa oli kahden rodun välisessä taistelussa?

Näyttää siis siltä, että valkoisella ja punaisella puolella taistelleilla suomalaisilla oli jokin olemassa oleva, ikuinen rotutietoisuus, tietoisuus yhteisestä verenperinnöstä. Se on meidän kaikkien veressä edelleenkin, kunhan vain kuuntelemme tarkkaan emmekä vaienna sitä, kuten vaaditaan. Mitä se meille tänään kertoo?

[Klaus Lindgren]

Näyttää siis siltä, että valkoisella ja punaisella puolella taistelleilla suomalaisilla oli jokin olemassa oleva, ikuinen rotutietoisuus, tietoisuus yhteisestä verenperinnöstä. Se on meidän kaikkien veressä edelleenkin, kunhan vain kuuntelemme tarkkaan emmekä vaienna sitä, kuten vaaditaan. Mitä se meille tänään kertoo?

Esitteleekö Vetehinen nyt uusia rotuoppeja? Vetehisen mukaan siis suomalaisilla oli rotutietoisuus ja he taistelivat oman rotunsa puolesta? Olisi mukavaa nähdä jotain tuota hypoteesia tuklevia aikalaislähteitä... Sitäpaitsi ainakaan yhteiskuntatieteet ja historiantutkimus eivät tunne tuollaista "rotutietoisuutta", eivät tietääkseni luonnontieteetkään. Ja miten se sopisikaan konfliktiin, jossa molempien osapuolien enemmistö oli suomenkielisiä suomalaisia ja vähemmistö ruotsinkielisiä suomalaisia, ja jossa molempia osapuolia sitten auttelivat muutkin, toisia venäläiset ja toisia saksalaiset ja ruotsalaiset?

[jsn]

Kun on tarpeeksi pitkään syyttänyt "ruotsalaisia" rotuvihasta ja rotusodasta, paljastuu vähitellen todellinen motiivi. Suomalaisen rotutietoisuuden synnyttäminen. Ja voi sitä, joka ei tähän kuvioon sovi. Jokaisen itseään humanistina edes hiukan pitävän velvollisuutena on vastustaa.

[Vetehinen]

Näyttää siis siltä, että valkoisella ja punaisella puolella taistelleilla suomalaisilla oli jokin olemassa oleva, ikuinen rotutietoisuus, tietoisuus yhteisestä verenperinnöstä. Se on meidän kaikkien veressä edelleenkin, kunhan vain kuuntelemme tarkkaan emmekä vaienna sitä, kuten vaaditaan. Mitä se meille tänään kertoo?

Esitteleekö Vetehinen nyt uusia rotuoppeja? Vetehisen mukaan siis suomalaisilla oli rotutietoisuus ja he taistelivat oman rotunsa puolesta? Olisi mukavaa nähdä jotain tuota hypoteesia tuklevia aikalaislähteitä... Sitäpaitsi ainakaan yhteiskuntatieteet ja historiantutkimus eivät tunne tuollaista "rotutietoisuutta", eivät tietääkseni luonnontieteetkään.

En ole kirjoittanut rotutietoisuudesta.

Yllä oleva lainaus, jonka Klaus Lindgren on laittanut meikäläisen nimiin, on jsn:n kirjoitus.

Foorumin valvoja Klaus Lindgren käyttäytyy epäasiallisesti ja raukkamaisesti, jos vääristely on tahallinen.

[Vetehinen]

Kun on tarpeeksi pitkään syyttänyt "ruotsalaisia" rotuvihasta ja rotusodasta, paljastuu vähitellen todellinen motiivi. Suomalaisen rotutietoisuuden synnyttäminen. Ja voi sitä, joka ei tähän kuvioon sovi. Jokaisen itseään humanistina edes hiukan pitävän velvollisuutena on vastustaa.

Olen kaikkia rotuoppeja vastaan. Se voi todeta myös niistä kirjoituksistani, jotka käsittelevät nykypäivän Suomea ja etnistä syrjintää tai jopa mustien älykkyydestä käytyä keskustelua.

[Veikko Palvo]

...mutta ei niin kuin tähän asti on "vääristyneellä" tulkinnalla ymmärretty. Onko siis kuva vuoden 1918 punaisesta osapuolesta sittenkin liian siloiteltu ja siinä on unohdettu se, että se edusti sittenkin vain "Järjestö-Suomea" joka sai vastaansa "perinteisen Suomen".

Suurlakon aikaan järjestysvalta romahti ja perustettiin Suojeluskuntia ja Punakaarteja, parisataa punakaartilaista osallistui Viaporin kapinaankin kesällä 1906.
Sama
toistui 3.1917 vallankumouksen aikaan, noin 125 000 venäläissotilaan yksiköt hajosivat ja mm. Helsingin järjestyksenpidon venäläiset sotilasneuvostot luovuttivat uudelleen perustetulle Punakaartille.
Toisella puolella perustettiin jälleen Suojeluskuntia järjestyksenpitoon.

SK-järjestön ja Lotta-Svärdin Valvontakomissio lakkautti sotilaallisista syistä 1944, mutta lakkautus muuttui Suomessa ns."fasistisen" järjestön lakkauttamiseksi poliittisista syistä.
Suojeluskunnista ei paljoakaan enää kirjoitettu, ainakaan positiivisessa mielessä, paikallishistorioissakin Suojeluskunnat olivat vain osa pitäjien yhdistyselämää. Vallalle nousivat tasapuolisuuden nimissä kirjoitetut Punakaartien historiat.

Vasta
Neuvostoliiton katoamisen jälkeen on kirjoitettu pari tutkimusta Suojeluskunnista.
Aiemmin SK-järjestön historiasta kirjoittanut tutkija olisi luultavasti "teilattu" julkisesti ja hänestä olisi tullut työtön tutkija?
------------------------------------------------------
------------------------------------------------------
Suojeluskuntain tärkein toimintamuoto oli Kotijoukot, jotka mm. 1939 suorittivat kenttäarmeijan liikekannallepanon. SK-järjestön voisi katsoa lakkautetun jo
syksyllä 1939, jolloin se lopetti mm. oman arkistonmuodostuksensa, uusi nimi oli
Kotijoukot.
AKS:n, Akateemisen Karjala-Seuran aloitteesta syksyllä 1940 perustettiin Suomen Aseveljien Liiton organisaatiota käyttävä Suomen Talkoot ry keräysorganisaatioksi.
Talkoot ry
lakkautettiin keväällä 1941 ja tilalle perustettiin Suomen Suurtalkoot ry, jonka jäseninä olivat mm. Lotta Svärd, ( SK )/ Kotijoukot ja SAK.
Keväällä 1941 Suurtalkoot ry käynnisti mm. raivausleirit edistämään siirtoväen pika-asutusta.
Sotilaspojat keräsivät vaatteita, lumppuja, marjoja ja romua, kaikkea jota kykeni hyödyntämään ja tekivät talkootöitä organisoidusti ja vapaaehtoisen naapuriavun pohjalta.
----------
Kehittyikö SK-maanpuolustusjärjestöstä 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla konsensus-näkemys suojeluskunnista vain *luokkajärjestönä* vasemmiston ulkopuolellakin?
Kaikki
tulkinnat SK-järjestöstä näyttäisivät joka tapauksessa olevan poliittisia toisen maailmansodan jälkeen kehittyneen myönnyttelyn ja nöyristelyn seurauksena?


Veikko Palvo