nylander kirjoitti: Pyytäisin taas kerran tutkijaa harrastamaan niin sanottua metakognitiota. Kun kerran edellä aloit turvautua poliittisen leimakirveen heiluttelemiseen, niin sanotaan sitten puolin ja toisin: minusta sinun historiaa, erityisesti sota-aikaa, koskevissa näkemyksissäsi liikutaan selvästi tietyn poliittisluonteisen kehyksen sisällä. Se tuntuu huolestuttavalta, kun kyseessä on tutkija.
Ei tässä leimakirves ole vielä heilunut. Vielähän en ole sanonut, että tietäisin,
mikä se poliittinen kantasi on, enkä tietysti tiedäkään. Rohkenen vain tehdä sen otaksuman, että se on ensisijaisesti nimenomaan poliittinen, eikä esimerkiksi vaikkapa uskonnollinen tai moraalinen.
Mutta mitkä näkemykseni erityisesti ovat mielessäsi, ja millä tavalla ne sinua huolestuttavat? En tiedä, viittaatko ylläolevalla "sota-ajalla" yleisesti kaikkiin sellaisiin ajankohtiin, jolloin sota on ollut vallitseva olotila ja otaksutko, että näkemykseni sodasta prosessina sijoittuisi johonkin määriteltävissä olevaan poliittiseen kategoriaan. Asennoitumiseni voinee toki luokitella, mutta en pitäisi erityisen hedelmällisenä sen luokittelemista poliittisin lähtökohdin. Pasifisti en tietystikään ole, myönnettäköön, mutta toisaalta, mistäköhän alkaen pasifismi on ollut minkään poliittisen suuntauksen yksinoikeus?
Sotaa koskevan tutkimuksen suhteen yritän säilyttää näkemykseni kohtalaisen avoimina. Kansainvälisistä tutkijoista olen omaksunut varsin paljon toisaalta Joanna Bourkelta, toisaalta Martin van Creveldiltä. Edellistä olen oman käsitykseni mukaan tullut lukeneeksi hieman eri tavalla kuin hänet esikuvakseen nimenneet ns. "uuden sotahistorian" edustajat, mutta erilaisuushan on tunnetusti rikkaus.
Mutta mikäli viittaat "sota-ajalla" vain talvi- ja jatkosotaan, niin kerro ihmeessä, mitkä nimenomaiset näkemykset asettavat minut "tietyn poliittisen viitekehyksen sisälle"? Onko kyseessä kenties aiempi
puolueellinen lausumani, että "erillissota"-termi on apologiaa, ja että Suomi oli Saksan liittolainen? Vaiko se
värittynyt kommenttini, että suomalaisten ottamien jatkosodan aikaisten neuvostoliittolaisten sota- ja siviilivankien kuolleisuus oli aivan omaa luokkaansa, mistä suomalaisella virkakoneistolla on kollektiivinen vastuu? Vaiko samaan aiheeseen liittyvä
huolestuttava toteamukseni, että Itä-Karjalan keskitysleirien rinnastus Yhdysvaltain pystyttämiin internointileireihin on jo melkomoista tapahtuneen relativisointia? Vaiko joku muu?
Kyllähän minulla epäilemättä jonkinlainen kehys on. En ole koskaan väittänyt olevani puolueeton tai objektiivinen, koska eihän kukaan ihminen ole. Kuten tuossa jo ylempänä totesin, niin moraalinsa, katsantonsa sekä ennakkoluulonsa on aivan kaikilla. Mutta määriteltävissä oleva
poliittinen kehys?
nylander kirjoitti: Kun olet kova linkittämään aikaisempiin keskusteluihin, niin löydät sieltä kylliksi esimerkkejä omalta kohdaltasi (viimeksi vaikkapa puolustusministerimme syvällisten lausuntojen innokkaassa apologisoinnissa).
Rakkahin nylander, puolustusministerimme kannanotot eivät minua pahemmin kiinnostaneet - eivät kiinnosta vieläkään - enkä olisi tässäkään yhteydessä viitsinyt sanoa niistä sitä enkä tätä, ellet aivan itse olisi niitä keskusteluun päättänyt kohottaa, luoja tietää mistä syystä, kaiken lisäksi vielä hieman virheellisesti siteerattuina. Niin että se siitä "innokkuudesta".
Ystävällisesti toteaisin myös, että on taholtasi melkoisen epärehellistä lingota tälle palstalle kaikenlaista provosoivaa aiheeseen liittymätöntä ja tulkintansa puolesta jokseenkin värittynyttä tekstiä... ja sen jälkeen esittää vielä syytöksiä "innokkaasta apologisoinnista", kun joku kritisoi kirjoittamaasi. Moiselle keskustelutyylille on verkkoslangissa oma vakiintunut nimityksensä, mutta tyydyttäköön nyt ainoastaan toteamaan, että tällä hetkellä muistutat sitä sananlaskun ikuistamaa mustakylkistä pataa.
Kertauksena vielä; oikaisin käännöstäsi ministerin tekstistä ja huomautin sinulle, että on mielestäni melkomoisen outoa vetää Häkämiehen satunnaisesta kommentista jotain pitkän linjan tulkintoja toisen maailmansodan päiviin asti. Mikäli se rauhoittaa mieltäsi, niin voin kertoa, että pitäisin aivan yhtä idioottimaisena väitettä, missä vaikkapa Erkki Tuomiojan tämän päivän NATO-skeptisyys päätettäisiin asettaa samaan jatkumoon vanhan rauhanopposition kanssa, siitäkin huolimatta että hänen isänsä nyt siinä sattui toimimaan.
Koska tässä puhutaan jo luontevasti tämän päivän tilanteesta ja arvioidaan "poliittista viitekehystäni", niin haluatko kuulla mahdollisesti näkemykseni jostain muusta asiasta, kuten vaikkapa Alexander Stubbin toiminnasta Etelä-Ossetian sodan alkuvaiheessa?
nylander kirjoitti: Vanhan työväenliikkeen orgaanien pöytäkirjoissa tapaa usein kirjauksen: "Päätettiin pitää keskustelua vastauksena kysymykseen."
Sepäs kiintoisaa.
nylander kirjoitti: Ylikangas olisi toki voinut mainita kohdan, mutta sinä se tunnut tuijottavan silmäsi kipeiksi vain ja ainoastaan tähän yhteen kohtaan.
Kyseessä on säilyneen asiakirjan mukaan kohta, missä ulkoasiain kansankomissaari antaa pitkän tivaamisen jälkeen lopultakin jonkinlaisen vastaukseksi tulkittavan lausunnon Neuvostoliiton senhetkisen Suomen-politiikan suhteen. Mikäli tuo yhden kohdan korostaminen häiritsee, niin voin tietysti nostaa esiin myös Molotovin samassa yhteydessä esittämän toteamuksen, missä hän "ei ymmärrä, miksi Neuvostoliiton pitäisi odottaa kuusi kuukautta tai kokonainen vuosi toiveittensa täyttymistä [Suomen kysymyksessä]". Samaten voisin tietysti mainita senkin, miten Hitlerin kategorinen toteamus siitä, ettei mitään sotaa Suomea vastaan saa syttyä, koska sillä voisi olla "kauaskantoiset seuraukset", provosoi samaiselta ulkoasiain kansankomissaarilta lausunnon siitä, että Johtajan tuo kommentti on "tuonut keskusteluun uuden tekijän, mitä ei oltu ilmaistu viimevuotisessa sopimuksessa".
Osaan lukea diplomaattitekstiä riittävän hyvin, ja Molotov oli tunnettu harvinaisen suorapuheisena paitsi asioidessaan Stalinin kanssa, myös neuvotteluissa. Kuinka syvän diskurssianalyysin haluat tuosta asiakirjasta? Linjaus näyttää olevan lähinnä luokkaa "vetäkää ne joukkonne pois, sillä tuo tontti kuuluu meidän sovittuun etupiiriimme, ja aiomme suorittaa siellä samat toimenpiteet kuin muuallakin, ja mitä nopeammin sieltä häivytte, sitä nopeammin me voimme aloittaa". Voin jättää mieliksesi mahdollisuuden auki sille, että Moskovan arkistoissa on jotain, millä asian voi vääntää vielä erikseen rautalangasta, mutta tällä haavaa todennäköisyydet ja aihetodisteet viittaavat siihen, että Neuvostoliiton tavoitteet Suomen suunnalla olivat syksyllä 1940 nimenomaan sellaiset, kuin tuossa paperissa on ilmaistu. Mikäli aineisto muuttuu, voin muuttaa mielipidettäni, siteeratakseni John Maynard Keynesin toteamusta.
nylander kirjoitti: Eiköhän juuri tämänkaltaisissa seikoissa tule esille se olettamani selektiivinen poliittisuutesi. Jo Renvallin metodiopissa puhuttiin rakennekokonaisuuksista, joiden osatekijät eivät saa olla keskenään ristiriidassa. Eikö tutkijan, vaikkapa sinun, tehtävänä ole kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen formuloida mahdollisimman ristiriidaton tulkinta eikä tarrautua siihen, millä tuntuu olevan paras vaste omassa maailmankatsomuksessa?
Minusta tuntuu, että yrität jälleen kerran turvautua siihen sanahelinään, mistä tulin edempänä jo pariin otteeseen puhuneeksi.
Best,
J. J.