Emma-Liisa kirjoitti:Heikki Jansson kirjoitti: Tällöin nousee esiin kysymys, jonka Molotov täysin aiheellisesti toi esiin Berliinissä: mitä 'etupiirijaolla' tarkoitettiin sopimuksissa. Siitä ei ole tietoa.
Itse asiassa Molotov sanoessaan että on syntynyt uusi tilanne verrattuna entiseen (s.o. talvisotaan) tulee ilmaisseeksi mitä etupiiri tarkoitti: tehdä mitä haluaa etupiiriin kuuluvien maiden kanssa, toisen siihen puuttumatta.
Aivan oikein! Vielä tarkennetusti: Neuvostoliiton käsitys sopimuksesta (ja miksei myös Saksan) näyttäisi tuossa olevan, että molemmilla osapuolilla oli 1) oikeus ryhtyä parhaaksi katsomiinsa toimenpiteisiin ja samalla toisen osapuolen 2) velvollisuutta olla puuttumatta näihin toisen toimiin.
Saksa ei ollut siis suinkaan ”myynyt” Suomea (kuten on usein yksinkertaistaen lausuttu), sillä sellainen kielikuva edellyttäisi, että Saksalla olisi ollut ennen MR-sopimuksen solmimista jokin velvollisuus puuttua joihinkin tapahtumiin (Suomen alueella) ja että Saksa olisi tuollaisesta velvollisuudesta luopumut. Saksalla oli (vaan) ollut oikeus puuttua (myös ja mukaanlukien mm. Neuvostoliiton) toimiin (myös Suomen alueeella) katsoessaan tämän parhaakseen. Toimeen ryhtyminen tai ryhtymättä jättäminen oli sen yksinvallan asia, eikä sen ryhtyminen johonkin toimeen olisi kuulunut kenellekään muulle.
Saksa oli MR-sopimuksella luopunut tällaisesta faktisesta
vapaudestaan eikä kenelläkään muulla toimiijalla valtapolitiikan areenalla ollut tietenkään mitään sanomista siihen, että Saksa luopui yhdestä toimintavapauksistaan.
Etupiirijaon sanamuoto ja tulkinta
Tekstinsä mukaan kuului lisäpöytäkirjan tulkittavana oleva kohta (saksaksi):
Fuehr den Fall einer territorial-politischen Umgestaltung in den um den baltischen staaten (Finnland, Estland, Lettland, Lithauen) gehörende Gebieten, bildet die nördliche Grenze Lithauen zugleich die Grenze der Intressespheren Deutschlands und der UdSSR. - Eli suomennettuna: maantieteellis-polittisten uudelleenjärjestelyjen sattuessa baltiaan kuuluvien valtioiden (Suomen, Eestin, Latvian, Liettuan) alueilla, on Liettuan pohjoisraja samalla myös raja Saksan ja Neuvostoliiton etupiirien [oikeammin: intressipiirien]välillä. - On myös huomattava, että Molotovin esiintuoma kysymys Turkin salmien kauttakulusta oli jäänyt sopimatta. Sen teki aiheelliseksi toisaalta Neuvostoliiton pelko että hyökkäys Krimin niemen kautta Neuvostoliittoon uusiutuisi - salmet olivat avain Mustallemerelle sekä saksalaisten pyrkimys turvata öljynsaantinsa Romaniasta, joka tapahtui meritse salmien kautta Italiaan josta edelleen Saksaan. Muutoin olivat osapuolet sopineet useimmat merkittävimmät keskinäiset potentiaaliset kiistakysymyksensä.
Tulkinta-apua kysymykseen mitä etupiirijako kulloinkin merkitsi (mitä etupiiriin oli katsottava kuuluneen/ei-kuuluneen) löytyy siis varsin niukasti paktin itse sanamuodosta. Kysymys etupiirijako-käsitteen merkityksestä oli kuitenkin esillä käytännön pakottamana ja käytännön esiintuomana. Sinänsä se on ilmeisesti yhtä järkevä (tai järjetön) kuin mikä tahansa kysymys. Esim. mitä "on tarkoitettu", hypoteettisen ”lainsäätäjän” hypoteettisella tahdolla tai riitatapauksissa vastaavasti sopijapuolten hypoteettisella tahdolla. Mitä "tarkoittaa" kahden sopijapuolen käyttämä jokin ilmaisu?
[Neuvostoliiton asettaman edellytyksen] päätarkoitus on sotilaallinen, vaikkei siitä puhuttu ääneen.
Molotov kuitenkin puhuu myös siitä, miten ko. asian (saksalaisten joukkojen läsnäolon) takia Suomen hallituksen asenne NL:oa vastaan on muuttunut. Miten se oli muuttunut? Ulkopolitiikassa kurssi oli tietysti muuttunut, mutta se ei vielä näkynyt ulospäin,...
Oltiin kuitenkin tämän kysymyksen äärellä marraskuussa 1940 Neuvostoliiton katsoessa Saksan rikkoneen sopimusmääräyksiä sijoittamalla joukkojaan Suomeen. Taustalla hiersi tietysti elokuun puolivälissä 1940 selittämättömällä kiireellä solmittu saksalais-suomalainen sotilaiden kauttakulkusopimus joka herätti kiusallista huomiota ensimmäisten saksalaisten sotajoukkojen saapuessa laivalla Vaasaan, jossa poliisijohtoa ei ollut informoitu, Tälloin sisäministeri Ernst von Bornin puhelimitse selvittäessä asiaa (Vaasan poliisipäälikkö odotti puhelimessa) sisäasiainministeri von Born sai rauhoittavan vastauksen puhelimessa presidentti Rytiltä: saksalaisilla on oikeus saapua maaahan, siitä "on sovittu". Suomen hallituksen kanta oli kaiketi siis myönteinen (on jäänyt epäselvyyksi tekikö päätöksen sopimuksesta Ryti Mannerheimin tiedusteltua sitä häneltä vai Mannerheim itse ylipäällikkönä. Asiaa käsiteltiin sotasyyllisyyskysymyksen selvittelyjen yhteydessä, jolloin Mannerheim muisteli tiedustelleensa ensin presidentin kantaa mutta presidentti kiisti tämän).
Mielestäni Neuvostoliiton sittemmin esittämät kommentit niistä ehdoista, joilla se voi liittyä neljän vallan sopimukseen vastaavat koko lailla niitä Saksan toimia, joiden Neuvostoliitto katsoi rikkovan käsitystään etupiirijaon merkityksestä. Neuvostoliitto pyrki saamaan vielä toistamiseen – nyt osittain hintana osallistumisestaan neljän vallan sopimukseen – jo kertaalleen saksalaisilta ostamaansa, Suomea etupiiriinsä, mutta faktisesti Suomi oli jo siirtynyt Saksan etupiiriin. Hitler tosin huulillaan tunnusti MR-sopimuksen, mutta teot puhuivat tätä vastaan selvää kieltään.
Sotajoukkojen sijoittaminen Suomen alueelle ja mielenosoitukset, mukaanlukien suomalausten valtuuskuntien vastaanottaminen Saksassa, muodostivat ne pääkysymykset, joihin Molotov puuttui. Myös asetoimitukset suomalaisille olivat jo alkaneet.
Mainittakoon vielä että sopimustilanne oli täysin muuttunut neuvottelutilanteessa marraskuussa 1940 verrattuna tilanteeseen elokuussa 1939 jolloin paktista sovittiin.
Saksa oli jo saanut ne edut jotka sille sopimuksen mukaan kuuluivat. Saksa oli välttänyt kahden rintaman sodan ja saanut Neuvostoliiton osallistumattomuuden ranskalais/saksalaiseen sotaan.
Neuvostoliitto oli saanut vain osan mutta maksanut lähes kaikesta eikä missään tapauksessa Neuvostoliitto ollut saanutkaan erästä olettamaansa ”oikeutta”: Saksan uupumisen sodankäynnissä Länsirintamalla ja siitä seuraaavaa lisäaikaa, jolloin Saksa arvellusti nuolisi haavansa umpeen. - On syytä muistaa, että aikakaudelle oli tyypillistä erilaisten koalitioiden syntyminen ja purkautuminen ja kaikenlaiset laskelmat siitä, mitä itse kukin voittaisi tai häviäisi, jos jokin hypoteettinen koalitio syntyisi.
Seuraus oli sitten se, ettei Molotovilla ollut juuri saksalaisia enää kiinnostavaa matkatavaroissaan – ylipäällikkö Franz Halderin johtama OKW suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon par'aikaa Molotovin käynnin aikaan ja Molotov lähti tyhjin käsin saavuttamatta oikeastaan yhtään mitään kotimatkalle Moskovaan. Siellä sitten laadittiin neuvottelujen perusteella esitys neljän vallan sopimukseksi, jolla jatkettiin samaa neuvottelua omien rajojen turvallisuuden paikkaamista, jota oli jo käyty Berliinissä. Laiha lohtu oli varmaankin se mielipaha, jonka Molotov onnistui saaamaan aikaan Ribbentropissa (neuvottelu näiden välillä jouduttiin käymään pommisuojassa ilmahyökkäyksen vuoksi) ja Ribbentropin esitellesssä prameasti Saksan Englannin hyökkäyksen voitollisuutta kysymällä: "Jaa, miksi me olemme sitten täällä pommisuojassa neuvottelemassa jos Saksan hyökkäys on niin voitollinen." - Ribbentrop pyrki varmaankin tekemään Molotoviin vaikutuksen kerskumalla Saksan voittamattomuudella. Mutta se oli varsin laiha lohtu Molotoville.
Määrittelemättömyys
Etupiirijaon määrittelemättömyyden aiheuttamista ongelmista sopijapuolten välillä on syytä edelleen viitata seuraaviin seikkoihin.
Saksalaisten laatiman muistion englanninkielisen version mukaan, Hitler totesi neuvottelussa 13.11. että ”the exact meaning of the expression "sphere of influence" was not further defined.”. Molotov puolestaan huomautti että ”everything would be all right if the Finnish Government would give up its ambiguous attitude toward the U.S.S.R., and if the agitation against Russia among the population (bringing out of slogans such as the ones previously mentioned) would cease.” Molotov lisäsi myös, että ”... that Germany take the same stand as last year. If she did that unconditionally, there would certainly be no complications in connection with the Finnish issue. However, if she made reservations,
a new situation would arise which would then have to be discussed.”
Lopuksi todettakoon, että kaavaillun neljän vallan sopimusluonnoksen mukaan oli osapuolten välinen etupiirijako määritelty seuraavasti:
Draft
Secret protocol no. 1
Upon the signing today of the Agreement concluded among them, the Representatives of Germany, Italy, Japan and the Soviet Union declare as follows:
1) Germany declares that, apart from the territorial revisions in Europe to be carried out at the conclusion of peace, her territorial aspirations center in the territories of Central Africa.
2) Italy declares..., 3) Japan declares..,
4) The Soviet Union declares that its territorial aspirations center south of the national territory of the Soviet Union in the direction of the Indian Ocean.
.
