Ensin haluaisin tietää (luotettavin lähdetiedoin) kuinka paljon saksalaisia sotavankeja kuoli länsiliittoutuneiden käsissä.Emma-Liisa kirjoitti:Ilta-Sanomat on 23.10.2010 koonnut Matti Klingen raflaavimpia mielipiteitä:
- "Klingen mielestä juutalaisten kohtalosta toisessa mailmansodassa puhutaan liikaa siihen nähden, että 'liittoutuneetkin sovelsivat raakaa nälkinnyttämisohjelmaa saksalaisiin sotavankeihin'."
- "Churchill halusi Saksan kaupunkien pommituksilla 'hävittää maan kulttuurimuistomerkit ja muskata saksalaisen identiteetin'."
- toiseen maailmansotan ei ollut syyllinen Hitler vaan Puolan ulkoministeri Beck
- "Katynin joukkomurhan Klinge haluaa todellisuudentajuisesti sijoittaa venäläisten ja puolalaisten keskinäisen suhteen pitkään historiaan."
- "Ribbentrop-Molotov-sopimus tarkoitti Puolan jakamista, ei muuta."
Nyt voi kyllä kysyä, onko emeritusprofessori Klinge seniili vai mitä?
PS. Onneksi Arnstad ei osaa suomea.
Toiseksi mitä ilmeisemmin II maailmansodan seurauksena tietty saksalainen omanarvontunne hävisi tappion ja nöyryyttämisen kautta. Nykypolven saksalainen lienee kaikkein lammasmaisin suhteessa maanpuolustukseen ja samalla kaikkein raivoisin "fasismin vastustaja" mikä jossain Berliinissä tarkoittaa samaa kuin kritiikitön äärivasemmistolaisuuden puolustaminen ja palvominen.
Kolmanneksi: on suorastaan järjetöntä väittää, että Saksa halusi valloittaa maailman 3000 panssarivaunulla. Muistutettakoon jokaista että syyskuun 1.päivänä 1939 Saksalla oli vain 6 panssaridivisioonaa. Panssarit olivat etupäässä ajastaan jäljessä olevia keveitä, suorastaan naurettavan keveitä panssarivaunuja. Saksalla oli Puolan sodan alkaessa vain hieman yli 200 keskiraskasta (Pzkw IV) panssarivaunua. Verratkaapa Wehrmahchtin panssarikalustoa vaikka NL:n vastaavaan (esim. talvisota). Kaiken kukkuraksi Saksalla ei ollut edes mitään ohjelmaa keskiraskaitten ja eteenkin raskaitten panssarien valmistamiseksi. Neuvostoliitto yritti kiivaasti saada selville vielä v. 1941 sitä, piiloitteleeko Saksa oman raskaan panssarivaununsa valmistusta, eli onko totta ettei Saksalla ole muuta ajanmukaista vaunua kuin tuo Pzkw IV, ainoa joka pystyisi edes jotenkuten käymään taistelua sitä parempia KV-1 ja T-34-vaunuja vastaan.
Neljänneksi: Saksan teollisuutta ei oltu ennen Stalingradia edes mobilisoitu totaaliseen sodankäyntiin, kun taas Neuvostoliitossa prosessi oli pitkällä jo vuonna 1940. On uskomatonta että "maailmanvalloittaja" tuotti selvästi vähemmän lentokoneita vielä vuonna 1942 kuin Britannia. Saarivaltio tuotti panssarivaunujakin lähes saman verran kuin saksalaiset vuosina 1941-42. Aivan uskomatonta.
Molotov-Ribbentrop-sopimuksen suhteen Klinge on väärässä. Lisäpöytäkirja vahvistaa asian. Tosin mitä ilmeisemmin NL olisi pyrkinyt ottamaan Suomen kontrolliin ilmankin tuota sopimusta. Sopimus itsessään oli Stalinin ansa Hitlerille, vaikka Hitler kuvittelikin hyötyvänsä asiasta enemmän. Totuus alkoi valjeta Hitlerille ja hänen esikunnalleen sinä päivänä kun länsivallat julistivat Saksalle sodan. Asia on nimittäin niin, että länsi ilmoitti Stalinille jo ainakin elokuun puolella 1939 julistavansa sodan Saksalle mikäli tämä hyökkää Puolaan. Tätä samaa asiaa ei kerrottu Hitlerille. Länsi nmittäin ilmoitti vain takaavansa Puolan suvereeniteetin. Kun Stalin tiesi että hän tulee samaan Saksan ja länsivallat sotaan keskenään, rohkaisi hän kaikin mahdollisin tavoin Hitleriä hyökkäämään juuri tällä Molotov-Ribbentrop-sopimuksella.