Emma-Liisa kirjoitti:Laajemmin ottaen, eivät arviointijärjestelmät koskaan ole objektiivisia vaan ne mittaavat vain tiettyjä ominaisuuksia. Esim. suomalaisilla miehillä on vaikea päästä opettajiksi. Koska ei ole mitenkään osoitettu, että opettajiksi sopisivat parhaan todistuiksen saajat joilla ei ole itsellään koskaan ollut oppimisvaikeuksia ja koska on ennen kaikkea lasten etu, että opettajakunnassa on sekä naisia että miehiä, niin voidaan em. syillä voidaan puolustaa positiivista syrjintää, jossa valitaan tietty kiintiö miehiä, vaikka heidän pisteensä olisivat alle naisten, jotka jäävät valitsematta. Vaikka tämä on epäilemättä epäoikeudenmukaista yksilötasolla, niin voidaan katsoa, että siitä on yhteisön tasolla niin suurta etua, että se merkitsee enemmän.
Hyvä pointti kyllä.
Mutta onko mitään vastaavaa perustetta esitettävissä kielivähemmistöjen suosimiselle?
Opettajiin ilman muuta tarvitaan myös miehiä - mutta ehkä muunkinlaisia kannustimia olisi löydettävissä kuin miesten suosiminen hakuprosessissa, mikä tekee itse prosessista epätasavertaisen.
Ekyto kirjoitti:Kerro sinä ensin, miten ruotsinkielisiä suositaan muiden vähemmistöjen kustannuksella. Sitten vaihdat sanan "ruotsinkielinen" sanaan "suomenkielinen" . Siinä on vastaus kysymykseesi.
Kuten oletinkin, sinä vain tuuletat ikeniäsi. Mitään perusteluja sinulla ei ole esittää.
Ekyto kirjoitti:Huomaan muuten, että käytät Vetehisen tapaan suomenkielisistä sanaa "suomalainen". Sinäkään et taida pitää muun kielisiä suomalaisia suomalaisina.
Ymmärsit aivan oikein: käytin tosiaan tässä sanaa ”suomalainen” kansallisuudesta, en kansalaisuudesta. Merkitys kävi selvästi ilmi asiayhteydestä. Kuten moni täällä on todistanut, sanalla ”suomalainen” on nämä molemmat merkitykset, kansalaisuuteen ja kansallisuuteen liittyvä. Kumpikaan käyttö ei ole suomen kielessä väärin.
Peter kirjoitti:Häkkinen on yksinkertaisesti mennyt Vetehisen vanhanaikaiseen, [meidän] suomenruotsalaisten erottamiseen kielensä perusteella [meistä] suomalaisista, eikä vaan suomenkielisistä, jollaisina emme pidäkään itseämme. Se ei kummiskaan vetele, olemme nimittäin suomalaisia.
Tietysti olette suomalaisia sanan kansalaisuusmerkityksessä. Siitä minä kuitenkaan en puhunut, vaan suomenkielisistä, aivan kuten Ekyto havaitsi. Sinun reaktiosi sanaan, jolla on tunnetusti kaksi merkitystä, on todella omituinen:
Jaakko: ”Pihalla kasvaa kuusi koivua.”
Peter: ”Ahaa, sinusta me koivut olemme kuusia!”
Jaakko: ”En ole puhunut koivujen kuulumisesta kuusiin, vaan käytiin sanaa ”kuusi” tässä lukumäärän ilmauksena.”
Eli: minä puhuin suomalaisista kansallisuus-, en kansalaisuusmerkityksessä, kuten jopa Ekyto huomasi. Miksi sinä ymmärsit väärin?