Sami Raninen kirjoitti:Jos halutaan osoittaa, että suomenruotsalaiset pitävät itseään omana kansallisuutenaan, niin eihän se muuta vaadi kuin että esitetään tutkimus, jossa edustava otos suomenruotsalaisia ilmoittaa pitävänsä itseään omana kansallisuutenaan. Mutta kulttuuri-identitifikaation tulkitseminen kansallisuuseroksi on jo nimenomaisesti tulkintaa tai käsitteillä pelaamista.
Suomenruotsalaisten oma kansallisuus on poliittista tulkintaa. Muistaakseni Paavo Lipponen esitti, että suomenruotsalaiset ja suomalaiset ovat samaa kansaa, mutta puhuvat kahta kieltä. Huomiota herättää, että juuri nuo ovat samaa kansaa. Ei niin, että sama kansa puhuisi kolmea tai neljää kieltä, eli myös saamea ja romania. Samaan kansaan ei sentään Paavokaan kaikkia hyväksy.
Politiikasta on mielestäni siis kyse. Kun suomenruotsalaiset kehittivät omaa kansaansa, perustivat ruotsalaisen
kansanpuolueen, Folktingetin eli
kansankäräjät ja muita instituutioita, oli tarkoitus olla eri kansaa kuin suomalaiset. Siihen kuvioon tuli vielä termistöt finne ja finländare erottamaan kahta kansaa.
Kaikki eivät hyväksyneet kahta kansaa. Varsinkin suomalaisten joukoissa oli niitä, joiden mielestä oli yksi kansa jolla on kaksi kieltä. Paavo Lipponen taitaa lukeutua heihin ja ehkä sinäkin Sami. Sille voi olla perustekin: suomenruotsalaiset eivät oikeasti ole Suomeen tulleita ruotsalaisia, vaan suomalaisia ja muita, jotka ovat vain omaksuneet ruotsin kielen, koska se oli hallinnon ainoa kieli.
Muista maista tulee mieleen Neuvostoliitto, joka pyrki hävittämään kansallisuudet ja rakentamaan sijalle sosialistista ihmistä. Näkyvä purkaus pyrkimyksen kariutuessa oli Jugoslavia, joka kaatui etnisiin konflikteihin. Saksassa kansallissosialisti rakensivat rotuoppia ja korostivat kansallisuuden merkitystä. USA:ssa rakennetaan amerikkalaisuutta mm laulamalla jokaisessa urheilukilpailussa kansallislaulu.